Elokuva
Kun menestyvää kokin uraa rakentava Tom Solomon (Jason Segel) tapaa uudenvuodenbileissä brittiläisen, psykologian tohtoriksi halajavan Violet Barnesin (Emily Blunt), kemiat kohtaavat räiskyen. Vuotta myöhemmin Tom tekee sen suuren kysymyksen, ja saatuaan myöntävän vastauksen, pariskunta alkaa innolla suunnitella häitään. Ongelmia kuitenkin kasaantuu taivaanrantaan, kun Violet saa tarjouksen virasta kaukana Tomin kotikaupungista San Franciscosta, Michiganin yliopistosta. Pariskunta päättää laittaa vihkimisen hetkeksi holdiin ja muuttaa pohjoiseen, mutta kun aikaa kuluu enemmänkin, eikä papin aamenta kuulu, alkavat myös molempien sukulaiset, niin Tomin isä ja äiti (David Paymer ja Mimi Kennedy) kuin Violetinkin vanhemmat (Jim Piddock ja Jacki Weaver), vaatia suhteen virallistamista mahdollisimman pian. Lisäpaineita avoliitolle tuovat myös Tomin entisen duunin pääkokkina perineen Alexin (Chriss Pratt) heilastelu Violetin siskon Suzien (Alison Brie) kanssa sekä Violetin karismaattinen pomo, kultivoitunut professori Winton Childs (Rhys Ifans), jonka kehittelemissä psykologisissa kokeissa on selkeä itsetyydytyksen maku.

Mainion romanttisen komedian Forgetting Sarah Marshall (2008) kimpassa tehneet Jason Segel ja ohjaaja Nicholas Stoller jatkavat valitsemallaan tiellä puheliaalla ja paikoin hersyvän hauskalla parisuhdeterapialla The 5-year Engagement. Viiden vuoden kihlaus tarkastelee vinosti hymyillen nykyihmisten ura-orientointuneisuutta, jossa unelmatyö ja osapuolten henkilökohtaiset ambitiot astuvat röyhkeästi yhteisen onnen edelle. Stollerin ja Segelin kimppakirjoittamassa tarinassa on koukkuja ja käänteitä sekä selvästi ensi kädenkin tietoa aiheesta.
Napakat dialogitulvat purkavat traumoja ja sivuhenkilöillekin on riittänyt aikaa persoonallistaa itsensä.

Mieskaksikon kirjoittamana näkökulma on toki puolueellinen, Tomin jäädessä kotiin kutomaan Violetin luodessa akateemista uraa, mutta kaikesta huolimatta sanoma ja sen käsittely on varsin universaalia ja sukupuolirajoja rikkovaa. Kokonaisuus soljuu kivasti kohti sitä ainoaa mahdollista loppuratkaisua kohden, ja vaikkei elokuva sen suurempia ohjeita yhteiselolle annakaan, sen henkilöhahmoista pitää ja heidän ratkaisujaankin ymmärtää.
Aavistuksen liiasta pituudesta kärsivä The 5-Year Engagement ei kuitenkaan sorru toistoon, vaan pitää sanomansa fressinä ja alituiseen eläväisesti etenevänä. Kokonaisuutena elokuvassa on paljon samaa kuin nykyaikaisen amerikkalaisen komedian johtotähden, Judd Apatowin, persoonallisissa elokuvissa, eikä olekaan ihme, että maestro Apatow löytyy myös The 5-Year Engagementin tuottajatiimistä Stollerin ja Segelin rinnalta.

Jason Segelin ja Emily Bluntin välillä on kemiaa ja yhteisissä kohtauksissa sähköä vaikka valaisemaan pieni kylä. Aidonoloinen dialogi ja tuhdit tunnetilat välittyvät katsomoon saakka ja saavat uskomaan kummankin osapuolen todellisuuteen. Tv:stä tutun Chris Prattin vääräleukainen törkymöykky Alex tuo kuviin juvenaalia alapäähuumoria ja Prattin tavoin jenkktelkasta valkokankaille pnnistavan Alison Brien ultraherkkä Suzie on sekin vahva näyttö nuorelta tulokkaalta. Old School-veteraanit David Paymer, Mimi Kennedy, Jacki Weaver ja Jim Piddock rakentavat roolinsa ammattitaidolla, ja varsinkin Paymerin ja Kennedyn pitkä ja osumia tukussa sisältävä selostus lasten ja vanhempien eroista pudottaa penkiltä pariinkin otteeseen. Rhys Ifans on niin ikään yksi onnistujista, sukkelan miehen nakuttaessaan kiimaisen akateemikon roolinsa vahvalla karismalla. Lavakoomikko Brian Posehn hauskuttaa äärimmäisen omaperäisenä voileipäbaarin omistajana.

Tekniikka
Kauniin lämpimissä värisävyissä kuvattu (puikoissa Javier Aquirresarobe) leffa näyttää hyvältä myös kuvaruudulla. Värit toistuvat luonnollisina ja mustakin on kunnolla mustaa, yhtä lailla huumorin kanssa. Ääniraita on ajatuksella kasattu, vaikkei pitkälti puheeseen nojaava elokuva tarjoakaan taustoille mitään ylimääräisiä äänitehosteita. Dialogi toistuu kirkkaana, mutta Michael Andrewsin kivasti soljuva score tuntuu paikoin miksatun liiankin alas.

Lisämateriaali.
Jos itse elokuvakin on pitkä, extrojen määrä onkin jo sitten huimaava. Yli kolme tuntia bonusmateriaalia antaa tarkan ja hauskankin kuvan siitä, kuinka paljon työtä ja sekoilua yhden elokuvan tekeminen voikaan sisältää.
Kommenttiraidalla ääneen pääsevät Stoller, Segel, Blunt, Pratt, Brie ja tuottaja Rodney Rothman, jotka jakavat paljon päälle puhuen hauskaa informaatiota ja hersyvän hupaisia anekdootteja. Varsinkin Segelin välillä hyvinkin kauaksi itse aiheesta karkaavat pohdiskelut huvittavat muutamaankin kertaan, miekkosen ajatuksenkulun osoittautuessa kaikesta epäloogisuudestaan huolimatta nokkelan nerokkaaksikin. 45 minuuttista The Making Of The 5-Year Engagement:ia isännöi Segel, joka vie katsojan keskelle hektisiä kuvauksia ja jakaa auliisti informaatiota monista asiaan kuulumattomistakin seikoista kulisseissa.

Muutetut/vaihtoehtoiset kohtaukset ja poistetut kohtaukset kestävät kumpainenkin kolmisen varttia, ja tarjoavat elokuvaann aivan uuden näkökulman. Varsinkin leikkaamon lattialle jääneiden kohtausten kohdalla tieto siitä, että elokuva syntyy vastaa editoinnissa, tulee vahvasti esiin. Kaksi deletoiduista kohtauksista, Gastrocule ja Turkey, saavat jopa omat Making Of.it, ja myös napakat perustelut sille, miksi kumpikin paljon aikaa ja vaivaa vieneet ja paljon erikoisefektejä sisältäneet jaksot jäivät pois lopullisesta versiosta.

Niin Line-O-Rama kuin Experiment-O-Ramakin sisältävät napakasti niputetut paketit leffan vaihtoehtoisista dialogeista ja psykologisten kokeiden pohdinnoista. Weird Winton antaa lavan Rhys Ifansille ja tämän hersyville psyyketeorioille, Gonorrhea Trouble Bluntin ja Piddockin tyttären ja isän väliselle keskustelulle sukupuolitaudeista sekä Top Chef: Alex Eilhauer Chris Prattin esittämälle keittiöammattilaiselle tv:n suositun kokkiohjelman kulisseissa. Gag Reel, joka on juurikin sitä itseään, näyttää pokkansa menettäviä näyttelijöitä takeltelemassa dialoginsa kanssa.

Yhteenveto
Veikeä ja venkula romanttinen komedia osuu asian ytimeen riittävän monta kertaa, vaikka tiivistämisen varaakin olisi nirkoisesti ollut. Leffaan ihastuneille muhkeat extramateriaalit ovat kuitenkin pakollista katsottavaa, ja tässä tapauksessa niitä todellakin piisaa.