Elokuva
Niin velhoille, noidille kuin jästeillekin on koittanut ankeat ajat, sillä sota on alkanut ja lordi Voldemortin (Ralph Fiennes) joukot ovat kuolonsyöjien avulla nousseet valtaan kaikkialla. Jokainen vastaan hangoitteleva joko tuhotaan tai paiskataan telkien taakse, mutta lordi ei ole vielä löytänyt sitä, ketä hän eniten etsii, Harry Potteria (Daniel Radcliffe), jolla on vielä onneksi suojelijoitakin. Seuraten vanhaa legendaa kuoleman varjeluksista Harry ja hänen parhaat ystävänsä Hermione Granger (Emma Watson) ja Ron Weasley (Rupert Grint) matkaavat halki maiden ja mantujen etsien vastauksia edesmenneen professori Dumbledoren (Michael Gambon) jättämiin vihjeisiin. Kolmikko joutuu elämänsä rankimpaan reissuun ilman Tylypahkan turvaa, sillä heidän on löydettävä ja tuhottava hirnyrkit, ennen kuin Voldemort saavuttaa niiden avulla suvereenin vallan. Vaaroja täynnä olevan matkan varrelta mukaan tarttuu erilaisia artefakteja, jotka kaikki osaltaan synnyttävät jännitteitä ja epäsopua ennen niin yhteen hiileen puhaltaneeseen taikatrioon.

Kahteen osaan halkaistu J.K. Rowlingin viimeinen Harry Potter -kirja Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 1 jatkaa häkellyttävän hienosti menestynyttä leffasarjaa pystyssä päin. David Yatesin ohjaus on vähintään yhtä tanakkaa kuin edellisessäkin osassa ja varsinkin nyt, kun tilaa ja aikaa on tuplasti, Steve Klovesin käsikirjoituskin nousee ansaitsemaansa arvoon. Laadusta ei ole tingitty eikä tuohta säästelty, vaan valkokankaalle tykitetään magiaa mahan täydeltä. Efektit ovat erinomaisia, ja varsinkin nokkela kloonikohtaus ja Mission: Impossibe -tyylinen isku taikaministeriöön ovat monen hyväksyvän hymyn arvoisia.

Monin kohdin pääkolmikolle lankeava matka tuo mieleen toisen fantasiamaailmaan sijoittuvan road movien, Tarun sormusten herrasta, mutta pääasiallisesti H.P. onnistuu olemaan oma uniikki itsensä. Eduardo Serran synkissä sävyissä kuvaama fantasiaseikkailu näyttää upealta ja onkin onnenpotku, ettei sitä ehditty konvertoimaan alkuperäisten suunnitelmien mukaan kolmiulotteiseksi. Pottereiden maailma ei edes kaipaa 3D-käsittelyä. Kuten jokainen kuudesta aiemmastakin osasta, myös Potter 7 tummentaa entisestään tuntojaan kohti finaalia. Eikä tätäkään taikuuden kyllästämää reissua tehdä ilman surua, sillä kuolo korjaa muutamankin tutun matkan varrella.

Radcliffe, Grint ja Watson ovat kasvaneet rooliensa kanssa tasa-askelin ja pitkä reissu näkyy pelkästään positiivisina seikkoina. Nykyään jo nuoret aikuiset kantavat mukanaan myös henkilöhahmojensa historian ja osaavat hyötykäyttää rutiinejaan ja maneereitaan hienosti. Monet Pottereiden vakkareista, mm. Alan Rickman, Robbie Coltrane, Helena Bonham-Carter ja Jason Isaacs, saavat omat pakolliset viisiminuuttisensa valkokankaalla pääasiallisesti vain kohtausten pohjustajina.

Alexandre Desplatin score kierrättää John Williamsin tuttuja teemoja, mutta tuo kokonaisuuteen myös uutta syvyyttä ja uhkaa. Synkät sellot, vinkuvat viulut ja pauhaavat patarummut taustoittavat hurjan seikkailun sen ansaitsemalla pieteetillä.

Yhteenveto
Hurjin, hauskin ja vauhdikkain, mutta samalla myös traagisin ja aikuisin Potter-seikkailu lunastaa lupaukset komeasti ja tarjoaa jästejäkin järisyttävän fantasian. Tarinan huipennusta saadaan tosin odottaa vielä tovi, sillä finaali, Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 2 valloittaa valkokankaat vasta 15. heinäkuuta 2011.