Elokuva

"Don't let yourself get attached to anything you are not willing to walk out on in 30 seconds flat if you feel the heat around the corner."

Ohjaaja Michael Mann ei ole uransa aikana tehnyt kovinkaan montaa huonoa elokuvaa. Eipä sillä, että hänen uralleen elokuvia kovin montaa mahtuisikaan. Mann on niitä ihmisiä, joille laatu korvaa määrän, ja Mannin uraa katsottaessa asia pitää harvinaisen hyvin paikkaansa.

Vuonna 1983 The Keep -elokuvan kuvausten yhteydessä Mann ilmoitti kiinnostuksensa käsikirjoittamansa Heat - Ajojahti -elokuvan näkemisestä kankaalla, mutta vain jonkun muun ohjaamana. Kohtalolla oli asiasta toinen näkemys ja Mann päätyi ohjaamaan käsikirjoituksen pohjalta Heatin TV-versio L.A. Takedownin vuonna 1989. Kohtalo oli toistamiseen eri mieltä ja vuonna 1995 Mann päätyi itse ohjaamaan nähtäväksi halunneensa elokuvan Heatin.

Raha-auton ryöstö muuttuu väkivaltaiseksi uuden tulokkaan Waingron (Kevin Gage) innostuessa liikoja. Muut ryöstäjät eivät ole asiasta mielissään, etenkin heidän johtohahmona oleva Neil McCauley (Robert De Niro), ja Waingro päätetään poistaa pian tiimistä – epäonnistuen. Ryöstön ammattimainen taso herättää kiinnostuksen rikosetsivä Vincent Hannassa (Al Pacino), joka päättää saada jengin telkien taakse.

Pinnan alla kuplii kuitenkin ihmisläheisempiäkin aiheita. Vincent Hannan pakonomainen tarve saada rosvot telkien taakse riuduttaa jo entisestään heikolla pohjalla olevaa avioliittoa Justinen (Diane Venora), sekä Justinen entisestä avioliitosta syntynyttä tytärtä Laurenia (Natalie Portman) kohtaan. Lain toisella puolella elävä McCauley löytää kipinän rakkaudesta kirjakaupan työntekijästä Eadystä (Amy Brenneman), kun taas rosvojengiin kuuluvalla Chris Shiherliksellä (Val Kilmer) on ongelmia peliaddiktion kanssa ja täten myös vaimonsa Charlenen (Ashley Judd) ja heidän vauvansa kanssa.

Heat on pohjimmiltaan ihmissuhdedraama, jonka vastapuolina nähdään laki ja laittomuus. Samalla kun perhe-elämä riutuu tai kukoistaa, kytee pinnalla uusia suunnitelmia. Lain puolella suunnitelmia edustaa uudet johtolangat roistojen kiinniottamiseen ja vastakkaisella puolella taas uuden ryöstön toteuttaminen. Kun hektisestä ja piinaavasta työelämästä saavutaan kotiin, odottaa siellä vähintäänkin yhtä hektinen elämäntila jokaisen hahmon kohdalla.

Ihmissuhteet ja niitä läpikäyvät ihmiset ovatkin eräitä elokuvan parhainta antia, joita Michael Mann taidokkaasti ja hienovaraisesti syventää pienillä yksityiskohdilla hahmoissa ja heidän ympärillä. Mann ei sorru takaumiin tai pitkiin monologeihin kunkin hahmon entisestä elämästä ja heidän piinaavista nuoruusvuosista, vaan yksityiskohdat näkyvät muun muassa hahmojen käyttäytymisessä ja heidän elämisessä. Kiitokset ansaitsevat myös näyttelijät, joista kukin tekevät suorastaan loistavaa työtä rooleissaan. Mieleen jäi varsinkin tähtikolmikon lisäksi pienessä sivuroolissa nähtävä Dennis Haysbert vankilasta pois päässeenä ja työelämään pyrkivänä konnana.

Sanoessani ihmissuhteiden olevan eräitä elokuvan parhainta antia, tein sen tarkoituksella. Suurimmalle osalle katsojista elokuvan ylivoimaisesti parhaimmat kohtaukset ovat ne, jotka sisältävät toimintaa, enkä yhtään ihmettele. Heat omaa lähivuosien parhaimmat toimintakohtaukset, joista pankkiryöstö ja sen jälkeinen taistelu kadulla on monien mielestä yksi parhaimmista koskaan. Enkä yhtään ihmettele. Realistisuus suorastaan tulvii katsojan naamaan ja taistelun hektisyys on onnistuttu kuvaamaan mitä näyttävimmin. Heat onkin lähivuosien, ellei jopa vuosikymmenten, paras toimintaelokuva. Asiasta tekee mielenkiintoisen se, että Heat on yhtä paljon toimintaelokuva kuin Evil Dead on romanttinen komedia. Kummassakin elokuvassa mainitut osuudet ovat vain erittäin pieni osa suurempaa kokonaisuutta.
 
Heat on Michael Mannin, ellei nyt paras, niin ainakin parhaimpia elokuvia. Ohjaajalle tyypillinen visuaalisuus, loistava käsikirjoitus ja osaavat näyttelijät nostavat elokuvan korkeihin sfääreihin. Elokuva on eräs rikosdraama-genren ylväimpiä edustajia ja lajityyppinsä ehdoton mestariteos.

Kuva

Julkaisun 2.35:1 anamorfinen kuva voisi olla parempikin. Alun huolestuttava haamukuva jää onneksi vain alun huolestuttavaksi haamukuvaksi ja kummittelua ei nähdä elokuvassa myöhemmin. Kuvan tarkkuus on lähikuvissa hyvää, mutta muuten tarkkuus keskitasoa tai hieman parempaa. Myös roskaa on ajoittain silmillä, mutta häiritsemään asti eivät mokomat sentään pääse. Sen sijaan ajoittainen kohina ja staattisuus nostavat rumaa päätänsä seinistä ja yön pimeydestä. Mustan taso on onneksi suurimmaksi osaksi vallan mainio, mutta myös tämä kärsii ajoittain pienoisesta vajauksesta. Elokuvan värit ovat hieman laimennettuja ja tehostettu metallisen sinisellä värimaailmalla, joka huokuu ja jolla tavoitellaan urbaania maailmaa. Tietoinen ratkaisu siis, joten tästä ei voida pisteitä rokottaa.

Ääni
Ääniksi löytyy Dolby Digital 5.1 -koodatut englanti, saksa ja espanja. Kaksi jälkimmäistä ovat vain tilan täyttämiseksi. Ääniraita toimii ihan kelvollisesti toistaen dialogin kirkkaasti läpi elokuvan ajan. Vahvasti dialogipainotteinen elokuva ei hirveämmin muita kanavia käytä, puhumattakaan nyt subwooferista. Tosin niihin harvoihin toimintakohtauksiin päästessä saavat jokainen kaiutin hieman toimintaa ja maanpäällinen helvetti kirjaimellisesti siirtyy olohuoneeseen. Kokonaisuudessaan siis toimintakohtauksien aikana mainio raita, mutta muuten ei mitenkään perinteisestä poikkeava.

Lisämateriaali

Ei mitään, mikä onkin sääli. Elokuva ansaitsisi kunnon lisämateriaalit.

Yhteenveto

Michael Mannin ohjaama Heat on moderni versio perinteisestä poliisi ja roisto -leikistä. Tehokkaiden tähtinäyttelijöiden ja taidokkaan ohjaajan avulla vyöryvä elokuva ei kyllästytä missään vaiheessa pitkästä kestosta huolimatta. Heat on pakollinen elokuvakokemus kaikille laadukkaan rikosdraaman ystäville.

Warner Brosin julkaisu voisi olla hieman parempi. Kuvanlaatu on hieman keskitasoa parempi ja lisämateriaalia ei löydy lainkaan. Äänet puolestaan erottuvat joukosta edukseen. Parempaa olisi kuitenkin kaikin puolin toivonut, sillä onhan elokuva ohjaajan ja elokuvamaailman parhaimmistoa.