Alkuperäinen nimi: 
Hidden Figures - Varjoon jääneet
Lajityyppi: 
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
2016
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Ikäsuositus: 
7
Kesto: 
127
Hidden Figures - Varjoon jääneet
Jussi U. Pellonpää, Ke, 08/03/2017 - 08:06

Elokuva

On vuosi 1961, ja vaikka Yhdysvalloissa on näennäisesti alkaneet tasa-arvoisemmat ajat, rasismia esiintyy yhä kaikkialla. Kun Neuvostoliitto onnistuu laukaisemaan maata kiertävälle radalle satelliitin, alkaa SpaceRace, kilpajuoksu avaruuteen. NASA:n erikoisyksikkö Space Task Group tarvitsee uusia ajattelumalleja, ja sellaisia voisivat tarjota Avaruushallintoon uusina palkatut matemaatikot Katherine Goble Johnson (Taraji P. Henson) ja Dorothy Vaughan (Octavia Spencer) sekä insinööri Mary Jackson (Janelle Monáe), mutta ihonväri asettaa heille esteitä edetä uralla, tai saada edes ideoitaan kuuluviin. Vaikka naisten kollegat, eritoten pääsuunnittelija Paul Stafford (Jim Parsons) ja osastopäällikkö Vivian Mitchell (Kirsten Dunst), näkevät kaiken mustavalkoisena, koko topparoikan pomo Al Harrison (Kevin Costner) on toista maata. Ja kun ihmistietokoneiksi kutsuttu kolmikko saa tilaa ja mahdollisuuden, alkaa aivan uudenlainen historian kirjoitus.

Theodore Melfin ohjaama ja Allison Schroederin kanssa tositapahtumien pohjalta käsikirjoittama Hidden Figures – Varjoon jääneet on asiallinen ja tärkeäkin elokuva todellisista henkilöistä, joiden saavutuksista on tähän asti, syystä tai toisesta, vaiettu. Kolmella afroamerikkalaisella naisella, Katherine  Johnsonilla, Dorothy Vaughanilla ja Mary Jacksonilla, kun oli todella suuri osuus amerikkalaisten onnistuneissa avaruuslennoissa ja lopulta myös kuun valloituksessa.

Melfi pysyy pääosin hyvin asiassa, mutta muuten toimivaa kokonaisuutta häiritsee koomiset keventeet, joilla aikakauden rasistista (valkoisille ja värillisille oli erilliset opiskelumahdollisuudet, kirjastot, juoma-automaatit ja jopa wc:t) ilmapiiriä yritetään huumorin keinoin pehmentää. Samoin tulehtuneiden tilaisuuden ratkaisut saavat lempeän lällyn ratkaisunsa, kärjistetyimpänä kohtaus, jossa Katherinen mailien mittaiset juoksut toisessa rakennuksessa sijaitsevaan kylpyhuoneeseen kesken työpäivän saavat huipennuksensa ymmärtäväisen ja värisokean pomon Harrisonin tarttuessa lopulta kirveeseen. Vaikka kerronnassa lapsuksensa siis onkin, se ei silti vähennä elokuvan tärkeyttä. Todellisuudessahan rotuerottelu ei ole kadonnut minnekään, vaan ainoastaan muuttanut muotoaan, mutta yhteistyöllä hurjimmatkin unelmat ovat mahdollisia toteuttaa, elokuva alleviivaa universaalia sanomaansa.

Kaikkien aikojen parhaaseen, samaa aihepiiriä kuvanneeseen elokuvaan Valiojoukko (The Right Stuff, 1983), Hidden Figuresin linkittää erityisesti astronautti John Glenn (Glen Powell), joka ei suostunut lähtemään ensimmäisenä amerikkalaisena kiertämään maapalloa maata kiertävällä radalla, ennen kuin nimenomaan Katherine Johnson oli tarkistanut laskelmat lennon turvallisuudesta.

Pääkolmikko Henson, Spencer ja Monáe ovat hyvässä synkassa keskenään, piirtäen sympaattiset kuvat todellisista esikuvistaan. Trio tosin tuntuu paikoin liiankin ymmärtäväiseltä NASA:n rotuerottelupolitiikalle, mutta muutos on mahdollista saada aikaan myös väkivallattomalla vastarinnalla. Kirsten Dunst ja Rillit huurussa-tähti Jim Parsons tekevät varsin yksioikoiset roolityöt omiin napoihinsa tuijottavina  tutkijoina, kun taas Kevin Costnerin Al Harrison tuo karismallaan lämpöä ja ymmärrystä kokonaisuuteen.
 

Yhteenveto

Tärkeä, asiallinen ja antoisa historiantunti, joka toteutukseltaan jää hiukan puolivillaiseksi. Istuu parhaiten kategoriaan ”Ihan hyvä”.



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016