Charles Starkweather nauttii kyseenalaista kunniaa ensimmäisenä amerikkalaisena sarjamurhaajana, joka sai valtakunnallista julkisuutta. Starkweatherin ja hänen tyttöystävänsä Caril Fugaten veristä pakomatkaa ja takaa-ajoa halki USA:n seurasi peloissaan koko liittovaltio vuonna 1958. Vuosien varrella Starkweatherin maine on vain kasvanut, sillä hänen tarinansa on innoittanut koko joukkoa taiteilijoita.

Legendaarista mainetta - täysin ansaitusti  - nauttiva ohjaaja Terrence Malick on tehnyt uransa aikana vain kolme elokuvaa, joista jokaista voi oikeutetusti kutsua mestariteokseksi. Malickin ensimmäinen täysosuma, vuonna 1973 valmistunut Charles Starkweatherin ja Caril Fugaten tekemiin rikoksiin pohjautuva Julma maa, kertoo vuoteen 1959 sijoittuvan tarinan 25-vuotiaan Kit Carruthersin ja hänen 15-vuotiaan tyttöystävänsä Holly Sargisin pakomatkasta Etelä-Dakotasta aina Montanan preerialakeuksille.

Hollyn isä ei hyväksy tyttärensä suhdetta kymmenen vuotta vanhempaan roskakuskiin, joka vain ajelehtii päämäärättömästi paikasta toiseen. Yksinäinen ja hiljainen Holly puolestaan on silmittömän rakastunut James Deanin näköiseen Kitiin, jonka huomionosoitukset imartelevat Hollya.

Kun Hollyn isä koettaa erottaa rakastavaiset toisistaan, saa alkunsa traaginen syöksykierre, jonka ensimmäinen uhri on Warren Oatesin näyttelemä herra Sargis. Paetessaan lakia ja palkkionmetsästäjiä Kit jatkaa tappamista aina vääjäämättömään loppuun saakka. Hän ei koe tunnontuskia teoistaan, mutta ei kuitenkaan pysty perustelemaan niitä kuin keksimällä epätoivoisia selityksiä siitä, kuinka tappaminen oli välttämätöntä. Holly puolestaan seuraa tapahtumia sivusta, ja vaikka pariskunta vähitellen ajautuu kauemmas toisistaan, pysyy Holly kuitenkin Kitin matkassa.

Elokuvaa kuljettaa eteenpäin Hollyn kertojanääni, jossa hän kuvailee pakomatkaa ja siihen johtaneita tapahtumia sellaisella huolettomalla äänensävyllä, jolla yleensä kerrotaan kesänvietosta. Eräässä vaiheessa pakomatkaansa Kit ja Holly pysähtyvätkin paikoilleen ja rakentavat metsään majan, jossa viettävät muutaman huolettoman päivän vailla murheita tai omantunnon tuskia.

Ensiluokkaisen ohjauksen ja käsikirjoituksen lisäksi suuri ansio elokuvan onnistumisesta kuuluu keskeisten roolien näyttelijöille. Martin Sheen kylmäverisenä tappajana on loistava, kuten myös naiivin koulutytön roolissa nähtävä Sissy Spacek. Ensimmäisessä käsikirjoitusversiossa Kit oli 19-vuotias ja 31-vuotiasta Martin Sheeniä pidettiin liian vanhana Kitin rooliin. Koekuvauksissa Sissy Spacekin kanssa kävi kuitenkin selväksi, että Sheen ei näytellyt Kitiä, hän oli Kit Carruthers. Julma maa sisältää myös harvinaisen cameo-roolin julkisuutta karttavalta Terrence Malickilta.

Malick ei selittele tai puolustele, mutta siitä huolimatta katsoja tuntee melkein sympatiaa Kitiä ja Hollya kohtaan. Elokuva ei saarnaa eikä pyri pakkosyöttämään opetuksia. Se vain kuvaa sitä suunnatonta yksinäisyyttä, jota Kit ja Holly sekä yhdessä että erikseen tahoillaan ovat kokeneet koko ikänsä. Kit on yksinkertainen kaveri, jota elämä on tavalla tai toisella vahingoittanut sisäisesti niin pahoin, että hän on kykenemätön minkäänlaiseen empatiaan tai lähimmäisenrakkauteen.

Kuva
Kuten kaikki Terrence Malickin elokuvat, myös Julma maa on visuaalisesti henkeäsalpaavan upeaa katsottavaa. Lähes minkä tahansa elokuvan filmiruudun voisi kehystää julisteeksi.

DVD ei ole kuvanlaadultaan parasta A-luokkaa, mutta elokuvan yli kolmenkymmenen vuoden iän huomioiden se on kuitenkin kohtalaisen tasokas. Kuva on alkuperäisessä kuvasuhteessa ja anamorfinen, mutta kärsii hieman filmimateriaalista periytyvistä naarmuista ja roskista. Lisäksi kuva on hivenen pehmeänpuoleinen, mutta tämä toisaalta vain lisää elokuvan unenomaista tunnelmaa. Värisävyt toistuvat sangen luonnollisina.

Ääni
Dolby Digital 5.0 -ääniraita ei irrota hurraahuutoja modernien toimintaelokuvien rymistelyyn tottuneesta kotiteatteriurheilijasta. Elokuvan äänimaailma on ilahduttavan pelkistetty, jopa musiikin osuus on rajoitettu minimiin. Taitavasti Malick hyödyntää useissa kohtauksissa täydellistä hiljaisuutta tehokeinona. Temppu, joka useimmille nykyohjaajille on täysin tuntematon. Elokuvan dialogi toistuu kirkkaasti, kuten myös muut ääniraidalle taltioidut äänet.

Lisämateriaali
Absense of Malick (23:08)
Kuten nimestäkin voi päätellä, julkisuutta välttelevä ohjaaja ei itse esiinny tässä dokumentissa. Siitä ja lyhyestä kestostaan huolimatta kyseessä on erittäin laadukas katsaus Julma maa -elokuvan tekemiseen. Sekä Martin Sheen että Sissy Spacek ovat, syystäkin, ylpeitä elokuvasta ja pitävät sen vaikutusta urakehitykseensä erittäin merkittävänä. Dokumentti on tekstitetty englanniksi.

Dokumentin lisäksi levyllä on myös elokuvan traileri, mutta ei mitään muuta lisämateriaalia.

Yhteenveto
Julma maa on loistavien näyttelijäsuoritusten kannattelema, visuaalisesti näyttävä draama kahden nuoren verenmakuisesta pakomatkasta halki USA:n. Vaikka DVD onkin erittäin pelkistetty, ansaitsee elokuva paikkansa jokaisen laatuelokuvien ystävän kokoelmassa.

Kursivoidut lainaukset Bruce Springsteenin Charles Starkweatherista kertovasta laulusta Nebraska (1982).