Elokuva
On olemassa rinnakkaismaailma, jossa ihmisillä on sielujensa kuvina ja kumppaneina eläinhahmoiset daimonit, ja jossa myös magialla on paikkansa. Siellä elävät Lyra Belacqua (Dakota Blue Richards), nuori ja nokkela tyttö, sekä hänen daimoninsa Pan (äänenä Freddie Highmore), jotka saavat haltuunsa Aletiometrin, kultaista kompassia muistuttavan laitteen, joka sisältää vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Lyran holhoojan, Lordi Asrielin (Daniel Craig), lähtiessä tutkimaan mystistä Tomua kauas pohjoiseen tyttö jää mukavalta vaikuttavan neiti Coulterin (Nicole Kidman) huostaan. Pian Lyralle ja Panille kuitenkin selviää, että kullanhohtoista leidiä kiinnostaa enemmän Aletiometri kuin Lyran hyvinvointi, ja he päättävät lähteä omille teilleen. Alkaa seikkailu, jonka aikana he kohtaavat joukon gypteiksi kutsuttuja kiertolaisia, ilmalaivaa ohjastavan revolverisankari Scoresbyn (Sam Elliott), mahtavan haarniskakarhun Iorek Byrnisonin (äänenä Ian McKellen) sekä runsaasti vaaroja. Päättäväisen tytön tie vie kohti Tomua ja sen salaisuutta, mutta hänellä on vastassaan mahtava, täydellistä maailman hallintaa tavoitteleva Magisterium-järjestö.

Fantasiaelokuvabuumin kukoistaessa edelleen on odotettavissa, että monet suositut genren kirjat ja kirjasarjat käännetään elokuviksi. Osa tarinoista ansaitsee reinkarnaationsa valkokankaalla, osa taas joutaisi pikimmiten unholaan. Philip Pullmanin Universumin tomu -kirjasarja kuuluu ensimmäiseen kategoriaan, minkä todistaa Chris Weitzin käsikirjoittama ja ohjaama filmatisointi trilogian ensimmäisestä osasta, Kultaisesta kompassista. Vatikaanin ja yhdysvaltalaisten kristillisten ryhmittymien jo tuotantovaiheessa uskonnonvastaiseksi tuomitsema elokuva on vain karsittu versio Pullmanin kertomuksesta, mutta silti se on selkeästi Taru sormusten herrasta -trilogian jälkeisen fantasia-aikakauden paras tuotos. Pullmanin luoma maailma ei eroa niin paljon omastamme kuin esimerkiksi Tolkienin Keski-Maa, mutta kenties juuri siinä piilee Lyran seikkailujen näyttämönä toimivan ympäristön vahvuus. Katsoja on pienistä erikoisuuksista huolimatta heti kuin kotonaan rinnakkaismaailmassa, ja ensimmäisenä toivoisi löytävänsä viereltään oman daimoninsa.

Hienosti digitaalitekniikalla luodut daimonit, vaikka edustavatkin pintapuolisesti suosittua ”puhuva eläin” -kaavaa, tuovat yllättäen lisää syvyyttä ihmisten esittämiin hahmoihin, ja niitä tarkkailemalla oppii nopeasti tuntemaan henkilöiden luonteenpiirteet. Aikuisten daimonit ovat vakiintuneet tiettyyn muotoon, mutta lasten sielunolennot muuttavat jatkuvasti muotoaan tilanteen mukaan, aivan kuten kasvavat ihmisetkin sopeutuvat erilaisiin olosuhteisiin täysikasvuisia helpommin. Daimonien merkitys tarinassa on siis suurempi kuin aluksi osaisi kuvitellakaan, ja Kultaisen kompassin tuotantoryhmä on ymmärtänyt sen täydellisesti. Yhtä välittömän ja lähtemättömän vaikutuksen tekevä olento on haarniskakarhu Iorek Byrnison, jonka voiman voi melkein fyysisesti tuntea. Myös Iorekilla on tärkeä osa Lyran seikkailussa, ja se onkin pelkän tehoste-eläimen sijasta enemmänkin aito roolihenkilö.

Digitaali-ilmestykset eivät kuitenkaan ole Kultaisen kompassin pääosassa, vaan se etuoikeus on Dakota Blue Richardsilla, joka valittiin tuhansien hakijoiden joukosta Lyra Belacquan rooliin. Ensimmäisessä elokuvassaan näyttelevä Dakota on ilmeisen lahjakas, ja rooli tuntuu sopivan hänelle mainiosti. Usein elokuvien lapset ovat joko hyperaktiivisia tai liian flegmaattisia, mutta Richardsin Lyra tasapainoilee jokseenkin uskottavasti naiviuden ja orastavan aikuisuuden välillä, ja tunnetilatkin ovat nuorella neidolla hyvin hallussa. Jos Dakota Blue Richards onkin ennestään tuntematon, samaa ei voi sanoa muista Kultaisen kompassin näyttelijöistä. James Bondiksikin nykyisin tunnistettava Daniel Craig istuu hyvin Lordi Asrielin rooliin, vaikka vetääkin homman läpi rutiinilla. Vielä enemmän äijämeininkiä tuo mukanaan luottocowboy Sam Elliott, jonka karhea charmi puree Scoresbyn nahoissa yhtä hyvin kuin ennenkin. Kauneutta ja glamouria edustaa nykypäivien hehkein ja valovoimaisin leffaleidi Nicole Kidman, joka loistaa tällä kertaa hieman totutusta poikkeavassa roolissa kierohkona neiti Coulterina. Toisessa huomattavassa, joskin lyhyessä naisroolissa – sivumennen sanoen kovin suomalaiselta kalskahtavan nimen omaavana noitana, Serafina Pekkalana – nähdään Craigin kanssa Casino Royalessa pyörähdellyt Eva Green. Kun pakettiin lisätään vielä daimoneille äänensä lainanneet Freddie Highmore ja Kathy Bates sekä haarniskakarhuina vakuuttavasti mörähtelevät Ian McKellen ja Ian McShane, voidaan sanoa, että kyseessä on melkoinen joukko A-luokan näyttelijöitä.

Jotta fantasiaelokuva jaksaisi pitää katsojan mielenkiinnon yllä, pelkkä visuaalinen erinomaisuus ei riitä, vaan silmäkarkin keskellä täytyy olla mielenkiintoinen ja jännittävä juoni. Kultaisessa kompassissa nuo kriteerit täyttyvät, mutta tarina kärsii lievästä monimutkaisuudesta. Kun sekoitetaan Tomu, Aletiometri, Kahmaisijat, Magisterium, gyptit, vallanananastajakarhut ynnä jos jonkinlaista muuta pientä, saadaan aikaan melko tuhti soppa, varsinkin kun kaikki edellä mainitut vaatisivat melkeinpä oman sivujuonensa. Kaikkea ei siis voida eikä yritetäkään selittää, mikä jää kieltämättä vaivaamaan elokuvan päätyttyä. Tarinassa on kuitenkin paljon hyvää, ja mikä parasta, katsojia ei aliarvioida yksinkertaistamalla asioita. Lyran ja kumppanien seikkailu vie mukanaan, ja se on tämän genren elokuvassa tärkeintä. Kultaiselle kompassille todella toivoisi jatkoa – onhan lähdemateriaaliakin vielä kahden kirjan verran. Jenkkiläisten hurskastelijoiden boikotoinnin vuoksi elokuvan rapakontakaiset lipputulot jäivät kuitenkin kovin pieniksi tuotantobudjettiin nähden, mikä johti New Line Cinema -studion talousvaikeuksiin, eikä jatko-osia sen perusteella näillä näkymin ole tulossa. Se on sääli, sillä Kultaisessa kompassissa olisi eväät, jos nyt ei sentään uudeksi TSH-trilogiaksi, ainakin rehellisen hyväksi ja viihdyttäväksi fantasiaelokuvien sarjaksi.

Tekniikka

Anamorfinen kuva (2.40:1) on kirkas, häiriötön, ja elokuvan runsas värimaailma toistuu hienosti. Dolby Digital EX 5.1 -surroundääniraita on moitteeton ja hyödyntää hyvin mielikuvituksekasta äänisuunnittelua. Valittavana ovat myös DTS ES 6.1 - ja DD 2.0 -raidat.

Lisämateriaali

Kahden levyn erikoisjulkaisu sisältää runsaasti elokuvan teosta kertovia lyhyitä dokumentteja, joiden taso ja kiinnostavuus vaihtelevat aiheiden mukaan. Mielenkiintoisinta antia ovat lähdemateriaalina toimineita kirjoja ja kirjailija Philip Pullmania koskevat osuudet, kun taas esimerkiksi puvustukseen paneutuvat osiot eivät juurikaan jaksa innostaa. Pullman itse on kiitettävän paljon mukana dokumenteissa, joten Kultaisen kompassin luojan kommentteja filmatisoinnin teosta ei tarvitse muualta etsiä. Dokumentteja ei ole kategorisoitu niin selkeästi eri tuotantovaiheiden mukaan kuin DVD:n takakannessa annetaan ymmärtää.

Sekä aiheidensa mukaan dokumenttien yhteyteen jaetut että omaksi osiokseen kootut kuvagalleriat tuntuvat jo aikansa eläneeltä lisämateriaalilta, eikä stillkuvia oikein jaksa katsella daimonien ja haarniskakarhujen konseptiluonnoksia lukuun ottamatta. Elokuvan trailerit on nähty jo monta kertaa joko netistä tai televisiosta, joten niissä ei ole mitään uutta – yhdessä niistä tosin käydään pikakelauksella läpi koko elokuva, joten hätäisimmille se lienee mainio keino kokea Kultainen kompassi. Lisäksi mukana ovat ohjaaja Chris Weitzin kommenttiraita sekä traileri elokuvasta Matka maan keskipisteeseen 3D.

Yhteenveto
Kultainen kompassi on vauhdikas, näyttävä ja aidosti mielenkiintoinen fantasiaseikkailu, jonka parissa viihtyy mainiosti. Daimonit ja haarniskakarhut jäävät taatusti niin lasten kuin aikuistenkin mieliin.