Ohjaaja/käsikirjoittaja M. Night Shyamalan nousi vuonna 1999 lähes täydestä tuntemattomuudesta suuren yleisön tietoisuuteen Kuudes aisti - The Sixth Sense -elokuvansa myötä. Onnistuneesti draamaa ja psykologista jännitystä yhdistelevä teos keräsi mairittelevat tulot lippuluukuilta ja nousi yhdeksi viime vuosien onnistuneimmaksi tyylilajinsa tuotannoksi. Saatuaan tuulta alleen, intialaissyntyisen Shyamalanin ura eteni seuraavat kuunkierrot varsin suotuisissa merkeissä: Särkymätön - Unbreakable (2000) ja Signs (2002) jatkoivat samalla, hyväksi todetulla linjalla. Menestyksen myötä Shyamalanin nimestä muodostui pian tae laadukkaalle jännitykselle ja synonyymi 180 asteen juonenkäänteelle. Ohjaajan kädenjälki rikkoi kauhugenren perinteistä eli länsimaalaista kaavamaisuutta ja poikkesi valtavirrasta eritoten siinä, että juoni rakentui täysin psykologisen jännityksen varaan. Se, mitä ei kuvissa näytetä, ruokkii parhaiten katsojan mielikuvitusta ja pelkotilaa. Vaikka Shyamalanin elokuvat ovatkin olleet varsin onnistuneita ja yllätyksellisiä, on niiden taso laskenut valitettavan lineaarisesti. Miehen kuudes ohjaustyö, Kylä - The Village (2004), ei yllä gurun tähänastisen uran parhaimpien tasolle.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat täysin omavaraiseen ja ulkomaailmasta eristäytyneeseen 1800-luvun kylään. Pennsylvanian sateisen synkkää maalaismaisemaa ympäröi pahaenteisesti humiseva aarniometsä, jossa asuu vaarallisia olentoja, "Niitä, joista ei puhuta". Kylän ja metsän välillä vallitsee entisaikainen sopimus, joka erottaa kaksi kansaa toisistaan: ihmiset eivät astu metsään, eivätkä metsän olennot kylään. Ne, jotka ovat joskus muinoin puurajan taakse astuneet, eivät ole koskaan sieltä takaisin palanneet. Kylän vanhemmat tuntevat tummaa metsää kohtaan suurta kunnioitusta, nuoremmat pelkoa ja uteliaisuutta. Vuosikymmeniä säilynyt rauha rikkoontuu, kun eräs kylän nuorista uhmaa laeista pyhintä ja astuu kielletylle alueelle. Teon seurauksena metsän asukit suuttuvat ja ylittävät rajan. Edessä on pelätty yhteenotto, kun "viikatemies" vaatii syyllisen päätä vadille, eivätkä piiloutuminen ja uhrilahjat enää auta. Erinäisten kohtalon ivan värittämien tapahtumien kierre aiheuttaa lopulta kuolemanvakavan loukkaantumisen, ja kylä joutuu sisäisten ristiriitojen riepottelemaksi. Antavatko kylän vanhimmat pojan kuolla vai elää? Ainoa tie pelastukseen vie kaukaiseen kaupunkiin, josta saa tarvittavia lääkkeitä. Matka tarkoittaa samalla myös pelätyn metsän läpi kulkua ja kammottavien olentojen kohtaamista.

Kylässä on paljon vahvuuksia ja heikkouksia. Shyamalanin tutut tavaramerkit pääsevät oikeuksiinsa vakaan kerronnan ja kiehtovan mysteerisen käsikirjoituksen kautta, mutta niiden tehoa käytetään vain puolittain ja aivan liian säästeliäästi. Vaikka ohjaaja onnistuu jälleen kerran luomaan elokuvaansa käsinkosketeltavan jännitteen ja vahvan tunnelman, vesittää hän myös näitä elementtejä tarinan aikana moneen otteeseen. Juuri kun katsojan pelkokerroin onnistuu nousemaan käsinojien puristustasolle, ei seuraavassa kohtauksessa tapahdukaan mitään odotettua, vaan tilanteesta selviää pelkällä säikähdyksellä. Juoni lupailee paljon, mutta ei lunasta odotuksiaan missään vaiheessa. Elokuvaan on sisällytetty myös ohjaajan tunnetuin tavaramerkki eli yllättävä käänne. Vaikka twisti on sinällään todella hieno ja arvaamaton, ei se loppujen lopuksi palkitse vajaan kahden tunnin odotusta. Lisäksi tarinan isoin paljastus tapahtuu varsin aikaisessa vaiheessa, joten elokuvan loppuun ei jää paljoakaan todellista kerrottavaa. "Shyamalanin käänne" on Kylässä se odotetuin yksittäinen tekijä, mutta se tuottaa valitettavasti pettymyksen. Ehkä mestarilta alkaa olla takki tyhjä yllätyksien suhteen.

Poiketen edellisten elokuviensa roolituksista (Bruce Willis, Samuel L. Jackson, Mel Gibson), Shyamalan ei ole valinnut Kylän näyttelijöiksi megaluokan maailmantähtiä. Valinnoilla on haettu tasaisuutta, mutta selkeän vetonaulan puuttuessa on huomioarvokin kärsinyt samalla. Tarinan päähenkilöä esittävä Joaquin Phoenix hoitaa tonttinsa vähäsanaisena Lucius Huntina kiitettävästi, mutta jää hyvästä yrityksestään huolimatta lähes sivuhahmon tasolle. Suurin syy tähän on Lucius-hahmon heikko ulosanti ja vähäinen dialogi. Mieskarisman loistaessa poissaolollaan, Kylän sankariksi nousee hieman yllättäen Bryce Dallas Howardin tulkitsema sokea Ivy Walker. Nuori näyttelijätär suoriutuu vaativasta roolistaan kohtuullisesti, ja hänen pienen kompurointinsa voi laittaa huoletta varsin päälleliimatun ja ylihartaan käsikirjoituksen piikkiin: tytöstä yritetään tehdä väkisin enkeliä. Kirsten Dunst oli Shyamalanin ensimmäinen valinta Ivy Walkerin rooliin, mutta hän joutui kieltäytymään osasta Elisabethtownin (2005) kuvausten osuttua samaan ajankohtaan The Villagen kanssa.

Vaikka elokuvan sivurooleista läytyy kokemusta ja nimekkyyttä (mm. Sigourney Weaver, Brendan Gleeson ja William Hurt), jää heidän tarinansa pääosin pimentoon ja salaisuuksien verhoaman oven taakse. Ainoastaan vahvana luonnenäyttelijänä tunnettu Adrien Brody nousee pääjoukon takana seisovasta joukosta esiin. Hän esittää vakuuttavasti ylivilkasta ja vammaista Noahia, jonka vaikutus juoneen on suuri, vaikka hän ei paljon kuvissa viihdykään. M. Night Shyamalan esiintyy tuttuun tyyliinsä myös itse ohjaamassaan elokuvassa. Tällä kertaa hänet erottaa vartijan takaprofiilista ja kaapin oven heijastuksesta. Näyttelijäsuoritukset ovat kokonaisuudessaan erittäin hyvällä ja uskottavalla tasolla.

Kuva