Miracle on tositapahtumiin perustuva elokuva vuoden 1980 USA:n olympiajääkiekkojoukkueen tuhkimotarinasta. Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia tuntemattomista yliopistopelaajista koostunut 20 miehen ryhmä onnistui kukistamaan voittamattomana pidetyn Neuvostoliiton punakoneen ja rymisteli tiensä kotiyleisön edessä aina kultamitaleille asti. Aikansa suurimman urheiluihmeen takana olivat joukkueen peräänantamattomaksi kiteytynyt yhteishenki ja valmentaja Herb Brooksin tinkimätön tapa saada pelaajistaan 110 prosenttia irti.

Helmikuussa 1980 olympiakaupunki Lake Placidin kauniita lumisia maisemia heijasti myös kylmän sodan ankea varjo, kun idän ja lännen propagandakoneistot hyödynsivät maidensa menestystä häikäilemättömästi hyväkseen. Yhdysvallat oli ryvettänyt maineensa menneellä vuosikymmenellä Vietnamin sodassa ja se tarvitsi uuden ajan alkaessa kipeästi sankareita. Jääkiekkojoukkueen menestys merkitsikin kansalle enemmän kommunistien lyömistä kuin huimaa urheilusuoritusta. Sankarit itse olisivat halunneet nähdä asian toisin.

Kesäkuu 1979, Yhdysvallat valmistautuu kotikisoihin Lake Placidissa. Maan kiekkomenestys on jäänyt viime kisoissa varsin laihaksi ja halukkaita valmentajia edessä siintävään varmaan nöyryytykseen ei ole montaa näkyvissä. Yksi harvoista on Minnesotan yliopistojoukkuetta menestyksekkäästi luotsannut Herb Brooks, jonka jäyhä asenne ei tosin ole jääkiekkoliiton johtoportaan mieleen. Brooks on entinen jääkiekkoilija, jonka ura pelaajana oli hieno, mutta jäi isointa kruunua vaille: hän putosi viimeisenä pelaajana vuoden 1960 kultaa voittaneesta olympiajoukkueesta, eikä yltänyt menestykseen vaikka pääsikin mukaan seuraaviin kaksiin kisoihin. Aktiiviuransa jälkeen Brooks on luonut ansiokkaasti jatkoa jääkiekon parissa loistavana analyytikkona ja taktikkona.

Parempien puuttuessa liitto uskaltautuu ottamaan riskin ja nimittää Brooksin uudeksi olympiajoukkueen luotsiksi. Yhteistyön alkutaival on varsin vaiherikas ja vaikea, kun suorasukaisuudestaan tunnettu valmentaja tekee selväksi, että hän haluaa vapaat kädet työnsä suhteen ja pudottaa mm. kaikki NHL:n tähtipelaajat ryhmästään pois. Brooksin tavoite on myös kova: lyödä olympialaisissa Neuvostoliitto heidän omilla aseillaan, nopeudella ja liikkuvuudella. Yksikään joukkue ei ole pysynyt viimeisen 20 vuoden aikana punakoneen vauhdissa täyttä peliaikaa ja tämän taian Brooks haluaa pakkomielteisesti rikkoa. Edessä on puolen vuoden armeijaa muistuttava helvetillinen harjoitusleiri, jossa ei armoa anneta eikä lomia tunneta.

Tavoitteeseen kurottaminen tarkoittaa käytännössä loputtomia luisteluharjoituksia, äärimmilleen vietyä fyysistä ja psyykkistä rääkkiä sekä saumattomaan yhteispeliin sopeutumista vielä kärsivällisyyden palaessa loppuunkin. Pelaajien koettelemuksia kuvaa hyvin mm. syyskuussa 1979 Norjassa 3-3-tasapeliin päättyneen lepsuilun jälkeinen harjoitus, jossa vihainen valmentaja luisteluttaa ryhmäänsä viivalta viivalle tuntitolkulla, jopa hallin valojen sammuttua. Herbie Brooksin kohdalla olympiaunelman tavoittelu asettaa hänen perheonnensa vaakalaudalle. Laatuaika ja yhdessäolo jäävät taka-alalle, kun pitkät analyysitunnit filminauhojen ja projektorin pärinän parissa täyttävät arkielämän.

Tuotantoyhtiö Walt Disney otti valtavan riskin antaessaan ohjaajan vastuun melko tuntemattomalle Gavin O'Connorille. Mies oli työskennellyt ennen Miraclea lähinnä indie-elokuvien parissa, mutta Disney luotti O'Connorin kykyyn luoda tarinasta dokumentaarinen ja uskottava. Ohjaaja työryhmineen onnistuukin tavoitteessa varsin hyvin ja tuloksena yksi historian parhaita urheiluelokuvia.

Veteraaninäyttelijä Kurt Russell tulkitsee tarinan päähenkilöä valmentaja-Brooksia erittäin väkevällä otteella ja rakentaa edellä mainitusta hyvin ristiriitaisen, mutta kunnioitettavan hahmon. Brooksin intohimon jääkiekkoa kohtaan voi aistia kankaalta roihuavan liekin tavoin. Russell tekee Miraclessa jo pitkään pahasti paikallaan junnanneen uransa parhaista näyttelijäsuorituksista ja olisi ehdottomasti ansainnut roolistaan suuremman tunnustuksen.

Uskottavuutta elokuvaan on haettu jääkiekon parissa työskennelleiden ammattilaisten kautta. Miraclen teossa on ollut mukana niin aktiivisia kuin uransa lopettaneitakin kiekkoilijoita, taustahenkilöitä ja valmentajia. Herb Brooks työskenteli myös tiivisti tuotannon parissa aina traagiseen kuolemaansa saakka. Sankarivalmentaja menehtyi auto-onnettomuudessa muutama kuukausi ennen elokuvan valmistumista. Miehen omaleimainen jälki näkyy kuitenkin tuotannossa ja etenkin häntä esittävän Russellin työskentelyssä.

Suurin osa ruudulla viilettävistä pelaajista on oikeita kiekkoilijoita, jotka valittiin rooleihin kiekkotaitojensa, ulkonäkönsä ja näyttelijätaitojensa perusteella. Vauhdikkaan luistelun vastapainoksi soppaan lisättiin syvyyttä sekoittamalla mukaan myös ammattinäyttelijöitä mm. Eddie Cahill (maalivahti Jim Craig), Nathan West (Rob McClanahan) Kenneth Mitchell (Ralph Cox) sekä Patricia Clarkson (vaimo Patty Brooks) ja Noah Emmerich (apuvalmentaja Craig Patrick). Yhdistelmä toimii yllättävän hyvin, eikä eroa eri ammattikuntien välillä huomaa juuri lainkaan.

Toimivasta draamasta ja upeista kiekkokuvista huolimatta Miracle ei onnistu aivan täydellisesti tavoitteessaan. Sitä leimaa jo melko perinteinen Hollywood-elokuvien synti eli liiallinen ja omahyväinen USA-hehkutus, joka muuttuu kansainvälisen katsojan silmissä hyvin pian kornista ärsyttävän imeläksi siirapiksi. Elokuvassa onnistutaan toki luomaan tunteikkaita hetkiä, mutta edellä mainittu tekijä latistaa harmittavasti juuri niitä kohtauksia, jotka ovat erittäin tärkeitä uskottavuuden kannalta. Lisäksi venäläiset (mm. legendat Mikhailov, Tretjak, Maltsev, Petrov, Vasilijev ja Kharlamov) kuvataan Miraclessa yltiöpahoiksi, miltei itsensä paholaisen sotureiksi, jotka eivät kaihda keinoja voittaakseen.

Olympiaturnauksessa USA:n joukkue kohtasi Ruotsin, Tshekkoslovakian, Norjan, Romanian, Länsi-Saksan ja tietenkin Venäjän. Elokuvan viimeinen peli Suomen Leijonia vastaan ohitetaan valitettavasti viiden sekunnin vilauksella, mikä tietenkin jättää kotikatsomoihin hieman pettyneen olon. Toisaalta Miraclen kliimaksi on rakennettu USA:n pahinta vastustajaa eli kommunistista Venäjän suurvaltaa vastaan, eikä siinä pienen ja tuntemattoman Suomen merkitys paljon paina.

Kuva
Alkuperäisellä 2.35:1–suhteella esitetty kuva on laadultaan hyvä, muttei täydellinen. Kohinaa esiintyy melko paljon ja pelaajien ollessa jäällä myös pientä haloa on havaittavissa tummien hahmojen ympärillä. Värit ovat miellyttävän kylläiset ja ajanjaksoaan kuvastavat. 35-milliselltä filmiltä siirretty kuva toistuu suhteellisen tarkasti ja erottelee yksityiskohdat mallikkaasti. Kaiken kaikkiaan suurempia moitteita ei löydy, vaikka parempaakin voisi näin isolta tuotannolta odottaa.

Pelitapahtumat on kuvattu perinteisen tv-näkymän lisäksi itse tapahtumien keskeltä eli kaukalosta. Kiekkoilijoiden mukana liikkuvilla MovieCameilla on päästy itse peliin mukaan ja tämä synnyttää ihailtavan intensiivisen ja käsinkosketeltavan jännityksen vauhdikkaimpiin kohtauksiin. Vinhaan liikkuvien maisemien heikkoutena on tosin lievä kokonaiskuvan katoaminen, mutta onneksi tätä esiintyy vain ani harvoin.

Hatunnoston ansaitsee myös uskollisuus aidoille tapahtumile. Kuvausryhmä käytti kymmeniä tunteja tutkiakseen Lake Placidin pelien kulkua ja tallensi tärkeimmät taklaukset, torjunnat, harhautukset ja verkon heiluttamiset uudelleen piirun tarkasti. Toteutukseen kului yli 300 000 metriä filminauhaa, jonka läpi selaaminen oli leikkaajille iso työ.

Ääni
Julkaisu tarjoaa ainoastaan Dolby Digital 5.1 –vaihtoehdon ääneksi. Raita on dynamiikaltaan upeaa kuultavaa ja se hyödyntää monikanavaisuutta erinomaisesti. Dialogi on selkeää, musiikki soi aidon 5.1-taltioinnin takia mahtipontisesti ja runsas äänitehosteiden (kaukalon äänet) käyttö tuo katseluun tukun aitoa urheilutapahtuman tuntua.

Elokuvan musiikista vastaa pitkän tien säveljänä kulkenut Mark Isham, joka on loihtinut Miracleen upeita teemoja ja nostatuksia. Saadakseen musiikin tukemaan lineaarisesti nousevaa tunnelatausta, Isham kasvatti johtamansa orkesterin kokoa aina pienestä Mozart-ryhmästä 110 instrumentin wagnermaisiin sfääreihin. Miraclen musiikki onkin yksi Ishamin upeimpia tuotoksia ja ehdottomasti urheiluelokuvien aatelia.

Selostajana Miraclessa kuullaan Lake Placidin olympiapeleihin tunnelmaa luonut Al Michaels, jonka vuoden 1980 legendaarinen lause "Do you believe in miracles? Yes!" on myös päätynyt alkuperäisenä elokuvan huippuhetkeen.

Lisämateriaali
Making of (17:53)
Mielenkiintoinen dokumentti Miraclen tekemisestä, taustoista ja vuoden 1980 tapahtumista. Mukana on myös Lake Placidin oikeita kansallissankareita ja syventyminen Herb Brooksin elämään. Ainoa isompi miinus tässä featuressa on erään tuottajan karskahtavat sanat': "Tämä ei ole jääkiekkoelokuva. Tämän vuoksi amerikkalaiset ovat ylpeitä itsestään."

Poistetut & pilalle menneet kohtaukset (4:53)
Hauskoja mokauksia ja yksi pidempi tappelukimara musiikin tahdittamana.

Yhteenveto
Miracle on onnistunut sekoitus jääkiekkoa ja draamaa. Vahvat näyttelijäsuoritukset, vakaa ohjaus ja upea audiovisuaalinen toteutus nostavat sen urheiluelokuvien kapeaan kärkikastiin. Elokuvan ainoita isompia heikkouksia ovat liiallinen USA-mahtailu ja –siirappisuus, jotka latistavat tunnelmaa ja pudottavat kokonaisarvosanaa hieman. Miracle on myös erittäin miehinen elokuva, eikä se välttämättä avaudu naiskatsojille samalla tavalla kuin vieressä ärjyviin testosteronin tuoksuisiin karjuihin. Elokuvaa voi varauksetta suositella kaikille jääkiekosta pitäville, muille tarina voi olla vain tylsää draamaa ja pikkumustan perässä luistelua.