Alkuperäinen nimi: 
This Must Be the Place
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
2011
Valmistusmaa: 
Ikäsuositus: 
11
Kesto: 
121
This Must Be the Place
Jussi U. Pellonpää, Ti, 03/01/2012 - 00:00

Elokuva
Dublinissa hulppeassa linnassaan elämänsä alkuillassa elelevä entinen rocktähti Cheyenne (Sean Penn) pukeutuu yhä kuin gootti, mutta näyttää meikeissään ja hiilenmustassa fledassaan lähinnä elähtäneeltä transvestiitilta. Ainoina apuinaan uskollinen vaimonsa Jane (Frances McDormand) ja teini-ikäinen faninsa Mary (Eve Hewson) uransa aikana ansaitsemillaan rojalteilla komeasti elävä Cheyenne täyttää tylsät päivänsä toisarvoisilla puuhilla haikaillessaan hiljaa menestyksen aikojaan. Laiskasti elämän totuuksiaan lässyttävä ex-idoli ei ole ollut yhteyksissä isäänsä enää vuosikymmeniin, mutta tieto tämän tilan heikkenemisestä saa Cheyennen matkaamaan New Yorkiin aikeena sopia syvät riidat.

Hautajaisten jälkeen Cheyenne saa kuulla isänsä kohtalotoverilta Mordecai Midlerilta (Judd Hirsch) tämän jahdanneen jo vuosia Auschwitzin keskitysleirillä tätä julmasti nöyryyttänyttä natsiupseeri Aloise Langea (Heinz Lieven), joka yhä elelee uuden henkilöllisyyden turvin USA:ssa. Cheynne päättää jatkaa isänsä työtä ja maksaa paitsi tämän, myös koko ihmiskunnan puolesta Langelle pahat teot. Kostoreissusta tulee Cheyennelle sekä matka läpi muuttuneen Amerikan, että myös retki menneisyyteen ja ihmisyyden ytimeen.

Talking Heads -yhtyeen biisistä nimensä napannut This Must Be the Place on italialaisen Paolo Sorrentinon ensimmäinen englanninkielinen elokuva. Sorrentinon ja Umberto Contarellon käsikirjoittama tie-elokuvan konventioita käyttävä This Must Be the Place on David Lynchin outoja maailmoja lempeästi lähestyvä indie-tuotanto isolla iillä, niin riippumaton ja omaperäinen, että sen riippumattomuus ja omaperäisyys on kääntyä lopulta sitä vastaan. Lopputulos onkin kulmikas yhdistelmä melankolista huumoria, synkkiä salaisuuksia ja sovituksen puhdistavaa voimaa, sekoitus, joka ei välttämättä avaudu jokaiselle.

Road Movien perinteiden mukaisesti matkalla tulee vastaan monenmoisia karaktäärejä, joista toiset ovat mielenkiintoisia ja toiset liiankin eksentrisiä ilmestyksiä Cheyennen etsiessä vastauksia yhteen peruskysymyksistään holokaustin pohjimmaisesta tarkoituksesta. Samalla Sorrentino tutkii yksinäisyyden ja irrallisuuden eri muotoja, käyttäen yhtä lailla niin juutalaisuutta kuin kattohuoneistoihin ja kartanoihinsa karanneita rocktähtiäkin metaforina elämän moniulotteisuudesta ja ihmisten omimmasta identiteetistä.

Kaiken keskiössä vaikuttaa Sean Pennin vahva presenssi, joka kantaa kulmikkaan kokonaisuuden kiitettävästi kalkkiviivoille, ja onkin helppoa nähdä, mikä aspekti on kiinnittänyt jo kahdesti Oscarilla palkitun (Menneisyyden ote (Mystic River, 2004) ja Milk (2009)) haasteisiin pelotta tarttuvan huippunäyttelijän huomion. The Cure -yhtyeen Robert Smithilta kopoitu ulkomuoto yhdistettynä elämänsä tarkoitusta koston varjolla etsivään outolintuun on taatusti herättänyt aina vain vaativampia rooleja itselleen etsivän metodimiehen ambitiot, eikä taitava tulkki jätäkään mahdollisuuksia käyttämättä. Olemisen sietämättömän keveyden ja tähteyden takana vaanivan totaalisen tyhjyyden vaivatta tavoittava Penn rakentaa Cheyennesta monisärmäisen hahmon, jonka irrationaalisia ratkaisujakin alkaa ymmärtää matkan varrella entistä paremmin.

Sivurooleissakin Pennilla on tukenaan vahvoja esittäjiä. Tarinan alussa vahvimpina voimina vaikuttavat Frances McDormandin sympaattinen vaimo Jane ja Eve Hewsonin raikas ja omaperäinen Mary sekä tähän ihastunutta Jeffreyta esittävä Simon Delaney. Myös Judd Hirsch tekee voimakkaan ja tarinalle tarkoituksen antavan roolin vihansa polttoaineeksi rationalisoineena Mordecaina. Elokuvan sympaattisimmista tulkinnoista vastaavat Kerry Condon herkkänä Rachelina, Shea Whigham Cheyennen matkaseurana hetken kulkevana vanhana intiaanina Ernie Rayna ja aina vahva veteraani Harry Dean Stanton mystisiä minkä tahansa matkan tekemisen olemuksesta kertoilevana Robert Plathina. Jo viisikymmentä vuotta kestäneen uran näyttelijänä tehnyt 83-vuotias Heinz Lieven antaa pysäyttävässä finaalissa elokuvalle sen todelliset kasvot. Will Oldhamin kanssa This Must Be the Placen herkästä kitarascorestakin vastaava Talking Headsin johtohahmo David Byrne esittää elokuvassa itseään, jonka menestyksestä ja lahjakkuudesta Cheyenne kantaa tälle lapsenomaista kaunaa.

Yhteenveto
Persoonallinen ja päätähtensä Sean Pennin vahvasti vetämä maalauksellinen tyylinäyte. Surrealistisiakin sfäärejä tavoitteleva draamakomedia, jonka maailmaan on helppo kahdeksi tunniksi kadota.

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On
Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016