Alkuperäinen nimi: 
Serbuan Maut
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
2011
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Tuottaja: 
Ikäsuositus: 
18
Kesto: 
101
Raid: Redemption, The
Jussi U. Pellonpää, To, 03/05/2012 - 00:00

Elokuva
Jakartan slummeissa Indonesiassa poliisin erikoisyksikkö valmistautuu iskemään psykoottisten rikollisten asuttamaan kerrostaloon täydellä voimalla. Iskuryhmää johtaa kersantti Jaka (Joe Taslim), jonka ainoa tavoite on tappaa yläkerroksissa majaansa pitävä, tyystin järjen tavoittamattomiin livennyt rikollispomo Tama Riaydi (Ray Sahetapy) sekä tämän hanslankarit, huume- ja murhabisneksen ”aivot” Andi (Donny Alamsyah) ja tämän umpihullu partneri Mad Dog (Yayan Ruhian). Hampaisiin asti aseistetun ja äärimmäisen kovaotteisen Karhuryhmän operaatioon osallistuvalla nuorella poliisilla, Ramalla (Iko Uwais), on myös henkilökohtainen syy olla mukana iskussa, kuten myös ryhmää valvomaan lähtevällä luutnantti Wahyulla (Pierre Gruno). Matkasta pohjakerroksista kohti korkeuksia kasvaa suunnattomat mittasuhteet saava teurastus, jonka aikana rintamalinjat vaihtuvat moneen kertaan.

Gareth Evansin hyperaktiivinen The Raid: Redemption takoo toimintaleffoihin uudet standardit. Shokeeraavan agressiivinen tappospektaakkeli ei kikkaile eikä tehosta, vaan antaa aseiden ja nyrkkien puhua omaa kieltään luita rutisuttavalla voimalla. Evans ei herkuttele ja mässäile, vaan näyttää väkivallan ja sen seuraukset raadollisimmillaan, ja elokuvan ultrakyynistä maailmankuvaa voikin pitää onnistuneena analyysinä ajastamme. Herkimpiä Evansin hurmeiset henkirikokset voivat hermostuttaa, eikä groteskeihin kamaluuksiinkin syyllistyvää elokuvaa voi suinkaan suositella kuin ainoastaan täysi-ikäisille katsojille, mutta olipa teoksen tarjoamista arvoista sitten mitä mieltä tahansa, sen vaikutusta adrenaalin eritykseen ei pysty kiistämään. The Raid: Redemption on kinemaattinen voimalaitos.

Walesista Indonesiaan päätyneen ohjaaja/käsikirjoittaja Evansin CV ei vielä määrällään vakuuta, sillä ansiolistalta löytyvät ainoastaan vuonna 2006 amatoorimäisesti tehty trilleri Footsteps sekä kaiken kansan ensimmäistä kertaa niin itsepuolustuslaji Silatiin kuin pääosanesittäjä Iko Uwaisiinkin tutustuttanut toimintajännäri Merantau (2009). Alunperin Evans haki rahoitusta vankilamiljööseen sijoittuvalle elokuvalleen Berandal, mutta kerätty budjetti ei ollut riittävä kattaakseen monimutkaisen rikostrillerin haluttua tekotapaa, joten mies esitteli tuottajille toisen käsikirjoituksen, The Raid: Redemptionin, jonka tekemiseen näytettin nopeasti vihreää valoa. Berandalia ei suinkaan haudattu prosessin aikana, vaan Evans on laajentanut tarinapohjaa ja muokannut henkilöitä siinä määrin, että elokuva saa ensi-iltansa vuonna 2013 The Raid: Redemptionin itsenäisenä jatko-osana.

Evansin kirjoittama tarina taisteluiden takana on yksinkertaisuudessaan nerokas, ja tuo mieleen vanhat Bruce Lee -elokuvat, joissa sankari usein joutui kulkemaan matkan alhaalta ylös vastuksen koventuessa kerros kerroksen jälkeen. Lokaatioidensa suhteen The Raid: Redemptionissa on myös kaikuja John McTiernanin actionklassikosta Die Hard - vain kuolleen ruumiini yli (1988), jossa protagonisti taisteli yksin ylivoimaista vihollista vastaan suljetussa rakennuksessa käyttäen apuvälineinään kaikkea mitä sattui löytämään.

Päällekäyvän barbaarimaisesta mätöstään huolimatta elokuva tekee myös muutaman onnistuneen suvannon kaiken kolhinnan keskelle ja onnistuu paristi myös yllättämään juonenkäänteillään. Pääpaino on vahvasti kuitenkin armottoman hurjassa selviytymiskamppailussa, joka roiskaistaan valkokankaalle erinomaisen elävällä tavalla. Matt Flanneryn taitava ja pelkistetty kameratyöskentely yhdistyy Evansin vauhdikkaaseen, mutta hektisyydestään huolimatta toimintajaksot selvästi ja yksityiskohtaisesti näyttävään editointiin tavalla, jota voi pitää uuden alkuna monimutkaisiin ja vaativiin koreografioihin luottavien taistelulajielokuvien esille tuonnissa.

Väkivalta on rumaa ja graafista ja ihmisiä tapetaan surutta niin tuliasein, veitsin kuin nyrkeinkin. Mahdollisuuksia olisi ollut vaikka minkälaiseen väkivallan estetisoimiseen hidastuksin ja splitscreenauksin, mutta Evans pitää toiminnan rehellisenä ja realistisena, eikä kikkaile hetkeäkään turhaan, vaan antaa kontaktilajien tulevan kuninkaan Iko Uwaisin suorittaa akrobaattisia isku- ja liikesarjojaan omaan huikeaan tahtiinsa.

Joseph Trapenesen ja Linkin park -yhtyeestä tutun Mike Shinodan score on raakaa tykitystä alusta loppuun.
Aloituksen herkkä Prayers muuntuu hetkessä syntikkapohjaiseksi jyristelyksi kappaleessa Gear Up, eikä tallaa pohjasta sen koommin nostetakaan. Rujoilla bassosoundeilla, korskealla sähkökitaralla ja murisevilla koskettimilla runnottu musaraita nostaa syketiheyden entistäkin korkeammalle ja natsaa elokuvan fataaliin maailmaan napakasti.

Kurinalaisesti kamppailulajiensa mestareiksi nousseita Itsepuolustustaitoisia elokuvatähtiä pulpahtelee valokeilaan silloin tällöin: genren johtotähtenä itseoikeutetusti Bruce Lee (1940-1973), jonka ura jäi kuitenkin harmittavan lyhyeksi. Leen jälkeen maailma on saanut nauttia muun muassa Jackie Chanin ketteryydestä, Chuck Norrisin patsastelusta, Jet Lin kimmoisuudesta ja olla huolissaan Steven Seagalin jatkuvasta painonnoususta ja näyttelijän taitojen katoamisesta. Viimeisin varteenotettavaksi mestariksi ylistetty lieni Thaimaalainen Tony Jaa, jonka taidot yhdistettynä läsnäoloon voi kuitenkin kuitata sanoin : ”No jaa...”. Iko Uwais on sitä vastoin varsin valovoimainen nouseva kyky, jossa yhdistyvät uskomaton fyysisyys taitavaan näyttelemiseen ja uskottavaan performanssiin dramaattisemmissakin kohtauksissa.

Uskottavasti samaistuttavan Uwaisin rinnalla myös muut näyttelijät pääsevät esittelemään osaamistaan. Joe Taslim ja Pierre Gruno ovat miehiä paikallaan tarkkana kersantti Jakana ja luutnantti Wahyuna, mutta elokuvan todelliset persoonat löytyvät pahisten päädystä: Ray Sahetapy on aidosti pelottavan maaninen Tama, Doni Alamsyah kylmän kliinisesti mihin tahansa hirmutekoon suhtautuvana Andina erinomainen ja itsekin Jakartan poliisin erikosijoukoissa palvellut Yayan Ruhian tappamista urheilusuoritusten lailla treenaava Mad Dogina agressioiden ruumiillistuma.

Yhteenveto
Omassa genressään mestarillinen The Raid: Redemption on 2000-luvun rajuimpia elokuvia, nihilistisen säälimätön murhamaratooni, joka tarjoilee actionaddikteille koko vuoden annoksen 101 minuutissa.

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On
Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016