Elokuva

"I think before you die, you see the ring..."

Kenellekään tuskin tulee yllätyksenä tieto, että amerikkalaiset ovat, paitsi äärettömän itsekeskeinen kansakunta myös uskomattoman sivistymättömiä. Tämä ilmenee suhteellisen suurena lukutaidottomien joukkona ja myös siinä, että USA:ssa on suoranainen maan tapa tehtailla muualla maailmassa tehdyistä menestyselokuvista amerikkalaisia versioita kotimaan lukutaidottomille. Valitettavasti nämä uudellenfilmatisoinnit usein polkevat jalkoihinsa taiteellisesti ylivertaiset alkuperäisteokset, lähinnä megalomaanisten mainosbudjettiensa turvin. Kenelläkään tuskin riittää mielenkiintoa ryhtyä laskemaan paljonko tällaisia lukutaitoisesta ihmisestä varsin turhalta vaikuttavia uudelleenfilmatisointeja vuosikymmenten aikana on tehty. Liikaa joka tapauksessa, sillä useimmissa tapauksissa uudellenfilmatisoinnit vesittävät alkuperäistarinan idean pahasti. Kenties kamalimpina esimerkkinä viime vuosilta tulevat mieleeni Cameron Crowen ohjaama Vanilla Sky ja yliarvostetun Christopher Nolanin vesittämä Insomnia.

Tusinaohjaaja Gore Verbinskin ohjaama The Ring, joka Suomessa on nimetty näppärällä suomennoksella Ring on niinikään ensikuulemalta jokseenkin turhan tuntuinen uudelleenfilmatisointi. Kohteeksi on tällä kerralla valikoitunut muutaman vuoden takainen Hideo Nakatan ohjaama japanilainen kauhumenestys Ringu. Siinä missä alkuperäisteos on jäänyt pienten piirien kulttiklassikoksi tästä uusversiosta tuskin on voinut välttyä kuulemasta. Sen verran massiivisella mainoskampanjalla elokuva vyörytettiin niin teattereihin kuin hieman myöhemmin DVD -levitykseen.

The Ring alkaa kuten lukemattomat muutkin teinislasherit. Kaksi nuorta tyttöä viettää iltaa keskenään. Toisen tytöistä ryhtyessä pelottelemaan kaveriaan tarinalla videokasetista, jonka katselu tappaa hän saa kuulla kaverinsa katsoneen kyseisen nauhan viikkoa aikaisemmin yhdessä kolmen muun nuoren kanssa. Vain hetkeä myöhemmin toinen tytöistä kuolee kauhistuttavalla tavalla ja toinen joudutaan kuskaamaan täysin mieleltään järkkyneenä hourulaan. Pian selviää, että muutkin videoillassa mukana olleet nuoret ovat kokeneet samalla kellonlyömällä ennenaikaisen kuoleman.

Kuolleen tytön toimittajatäti Rachel (mm. Mulholland Drivesta tuttu Naomi Watts) kiinnostuu tapauksesta ja löytääkin pian kyseisen videokasetin erämaamotellin videohyllystä. Toimittajan luontainen uteliaisuus tietenkin pakottaa hänet katsomaan kasetin ja kuinka ollakaan heti nauhan loputtua hänen puhelimensa soi ja pahaenteinen naisääni toteaa lakonisesti: "Seitsemän päivää". Kyseessä ei kuitenkaan tällä kerralla ole suomalaisen roskalehden puhelinmyyjä, vaan tästä alkaa toimittajapoloisen viikon mittainen painajainen jonka aikana hänen on ratkaistava nauhan arvoitus pelastaakseen henkensä. Kuten asiaan kuuluu sotkee Rachel juttuun myös tappavalle videokasetille huvittuneesti naureskelevan ex-poikaystävänsä Noahin (Martin Henderson).

Siltä varalta, että tarina ei olisi vielä riittävän kliseinen nauha päätyy luonnollisesti myös Rachelin pikkuvanhan pojan Aidanin katsottavaksi. Aidanin roolissa David Dorfman lähinnä pyörittelee suuria silmiään ja lausuu käsittämättömiä lauseita.

Viikon lähestyessä loppuaan Rachel alkaa päästä videonauhaan sisältyvän kammottavan salaisuuden jäljille, mutta koska joku katsoja kenties haluaa jännittää tarinan etenemistä, en kerro juonesta tämän enempää. The Ringiä markkinoidaan kauhuelokuvana, mutta ainakaan minä en elokuvasta suoranaisesti pelottavia elementtejä löytänyt, vaan elokuvan säikytysvaikutus pohjautuu ensisijaisesti vanhoihin ja hyväksi havaittuihin keinoihin kuten ultranopeisiin leikkauksiin ja äkillisiin koviin ääniin. Niinikään elokuvan loppu jätetään sopivasti auki jatko-osia varten.

Valitettavasti en ole alkuperäistä Ringua vielä nähnyt, joten suoraa vertailua eri versioiden kesken en pysty esittämään.

Kuva
Kiekon kuva on anamorfinen ja kuvasuhde 1.78:1 on niin lähellä alkuperäistä 1.85:1 -kuvasuhdetta, että mitään rajausvirheitä kuvasta ei käytännössä havaitse. Kuva on kautta elokuvan hivenen pehmeänpuoleinen, mutta tässä saattaa olla kyse tarkoituksellisesta tehokeinosta. Niinikään kuvan vahvasti vihreään painottuva haaleahko värimaailmakin saattaa olla tarkoituksellista kuvallista kikkailua, mutta yhtäkaikki se näyttää minusta masterointivirheeltä.

Ääni
Dolby Digital 5.1 -ääniraita painottuu vahvasti etukanaviin, mutta hetkellisesti myös surroundkanavia hyödynnetään mallikkaasti tilantunnun luomiseen. Niinikään elokuva on täynnä tuhanteen kertaan kierrätettyjä hätkähdyttämisefektejä, joissa kaikki kanavat heräävät sekunnin murto-osan ajaksi aggressiivisesti.

Elokuvan musiikista vastaa Hans Zimmer, joka kerrankin malttaa pitäytyä hienovaraisemmassa tunnelman kehittelyssä tavaramerkikseen nousseiden massiivisten sinfonioiden sijasta. Toki ääniraidalta löytyy sitä tutumpaakin Zimmeriä.

Lisämateriaali
Oheismateriaalilla tämä julkaisu ei juhli, vaan tarjolla on vain raflaavalla nimellä Älä katso tätä varustettu 14:47 kestävä kooste elokuvasta poistetuista kohtauksista sekä traileri Steven Spielbergin elokuvasta Catch Me If You Can (2:21). Piilotettuna ekstrana tarjolla on lisäksi se video (2:06).

Lisämateriaalikin on varustettu Dolby Digital 5.1 -ääniraidalla ja 1.33:1 -kuvaista Easter eggiä lukuunottamatta anamorfisella 1.78:1-kuvalla. Niinikään lisämateriaaleihin löytyy tekstitykset samoilla kielillä kuin elokuvaankin.

Yhteenveto
Kauhuelokuvana The Ring kärsii siitä, että se ei ole pelottava eikä siitä ole oikein trilleriksikään. Uskottavuutta jännityselokuvana nakertavat vielä kehnot näyttelijäsuoritukset ja hutiloiden tehty käsikirjoitus, joten tästä elokuvasta on vaikea löytää elementtejä, joiden perusteella sitä voisi suositella katsottavaksi. Etenkin kun DVD:n tekninen tasokin jää vaatimattomaksi.