Jojo Rabbit
Jussi U. Pellonpää, To, 09/01/2020 - 19:48

Elokuva

Toinen Maailmansota on kääntymässä kohti loppuaan. Natsi-saksassa nuori ja raivoisan kansallismielinen kymmenvuotias Johannes ”Jojo” Betzler (Roman Griffin Davis) kaipaa rintamalle kadonnutta isäänsä, ja täyttää päivänsä parhaan kaverinsa Yorkin (Archie Yates) kanssa osallistumalla Hitler-nuorten koulutukseen. Nuoren miehen elämä mullistuu kertaheitolla, kun paljastuu, että äiti Rosie (Scarlett Johansson) piilottelee kodin ullakolla juutalaistyttö Elsaa (Thomasin McKenzie). Nyt Jojon on päätettävä suojeleeko hän äitiään ilmiannon seurauksena välittömästi tulevalta teloitukselta, vai uskooko hän mielikuvitusystäväänsä Adolf Hitleriä (Taika Waititi), ja toimii kuten isänmaan todellisen ystävän kuuluu?

Uusi-Seelantilainen elokuvantekijä ja alan monitoimimies Taika Waititi on oman tiensä kulkija, joka on kuin varkain noussut yhdeksi tämän hetken omaperäisimmistä ja arvostetuimmista nimistä. Hillittömän hauska tv-sarja Flight of the Conchords (2007-2009) nosti Waititin laajempaan tietoisuuteen ja huikea vampyyrifantasia What We Do in the Shadows (2014) sementoi maineen tinkimättömänä tekijänä. Supersymppis pakoseikkailu Hunt for the Wilderpeople (2016) keräsi pelkkää suitsutusta ja todella isojen joukkoon Waititi hyppäsi onnistuneella Marvel-elokuvallaan Thor: Ragnarök (2017).

Miehen viime vuonna valmistunut Jojo Rabbit jatkaa sarjaa ollen täysin uniikki esitys, yhtä aikaa julma ja koskettava draama ja suden lailla irvistelevä satiiri, jonka iskut tuntuvat katsomossa saakka. Ohjaajan itsensä, maanaisensa Christine Leunensin 2008 julkaistun Caging Skies -romaanin pohjalta adaptoima Jojo Rabbit ei taatusti ole kaikkien mieleen, sen yhdistelmä sysisynkkään huumoria, vauhkoa fantasiaa, sairasta fasismia ja raakaa sotakuvastoa on symbioosi, joka puraisee jokaista katsojaa omalla tavallaan. Waititin julistama sanoma on aina ajakohtainen ja universaali, vihalle ei voi eikä saa antaa tilaa. Kun haastattelussa Waititilta, joka on juutalainen maori, kysyttiin, miksi hän valitsisi itsensä esittämään Hitleriä, herra tokaisi vastaukseksi, että mikäpä olisi parempi tapa kertoa natsijohtajallle "Fuck You".

Kokonaisuudessa on, ainakin sodan järjettömyyttä kuvaavana sattirina, jotain samankaltaista kuin Charlie Chaplinin ikiaikaisessa klassikossa Diktaattori (1940) ja vaikkapa George Roy Hillin kuuluisassa Vonnegut -sovituksessa Teurastamo 5 (1972). Eipä ollenkaan huonot verrokit. Teknisestikin upean elokuvan takana ovat mm. pääkuvaaja Mihai Malaimare Jr., (mm. Mestari (2012), Tanssi haudoilla (2014)) sekä musiikkimaestro Michael Giacchino, jonka komean scoren lisäksi Waititi soittelee tapahtumien taustalla niin Roy Orbisonia, The Beatlesia, Tom Waitsia ja David Bowiea.Näyttelijäntyö on kautta linjan erittäin onnistunutta.

Nuori Roman Griffin Davis on herkkäkasvoinen nouseva kyky, joka ottaa raskaan ja vaativan roolinsa suvereenisti haltuun, kuten tekee myös Thomasin Mckenzie Rosiena. Waititin itsensä esittämä Adolf Hitler on paitsi hervottoman hauska, myös äärimmäisen vaarallinen ja pelottava muistutus ihmiskunnan menneisyydestä, josta ei vieläkään ole opittu mitään. Scarlett Johansson tekee hyvää työtä Jojon äitinä, kun taas Sam Rockwell jatkaa hienojen roolitöiden sarjaansa Hitler-nuoria ohjaavana, isänmaallisena, mutta moraalisen kompassinsa säilyttäneenä kapteeni Klenzendorfina. Stephen Merchant on Gestapon agentti Deertz, Rebel Wilson brutaali Fäulein Rahm ja Alfie Allen Klenzendorfin kakkosmies Finkel. Pienessä roolissaan Jojon parhaana ystävänä Yorkina maanmainio Archie Yates on lähellä varastaa koko shown.

Yhteenveto

Jojo Rabbit on hillitön komedia, sattuva satiiri ja irvokas ironia sekoitettuna äärimmäiseen julmuuteen ja minkä tahansa sodan täydelliseen järjettömyyteen. Se on elokuvaelämys, jota ei kannata jättää väliin.

Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016