Suomalaiseen umpikorpeen lapsuudenkotiinsa muuttava Saga (Seidi Haarla) ja brittimiehensä Jon (Rupert Grint) saavat perheenlisäystä, mutta pian äiti alkaa epäillä, että jälkikasvussa on jotain pahasti vialla.

Kauhuelokuvia on kautta aikain rasittanut käsikirjoittajat, jotka ovat rustanneet kovia kokeville henkilöilleen julmia kohtaloita, mutta eivät järkeä tai edes alkeellisinta kykyä loogiseen ajatteluun. Ja juuri tämä helmasynti koskee myös vuonna 2022 Pahanhautoja -elokuvalla mainetta hankkineen Hanna Bergholmin ohjaamaa ja Ilja Rautsin kanssa kirjoittamaa horror-jännäriä Yön lapsi.

Vaikka pariskunnan maailma on täynnä vaaran merkkejä – lattian läpi tunkee kasvillisuutta, puutarha muuttaa muotoaan ja karvaisella Kuura-pojallakin on hännänalku, päivänvaloarkuus ja äidinmaidon sijaan himo vereen – murisevan ja ulvovan korven keskellä punalippuihin reagoidaan vain ohimennen. Hienolla englanninkielisellä nimellä Nightborn siunattu Yön lapsi on kokoelma kliseitä ja kohtauksia paljon paremmista elokuvista. Animatroniikalla luotu pikkuperkele pidetään kaavan mukaan piilossa symboliikkaa ja metaforia tulvivassa tarinassa, joka yhdistelee äitiyttä, synnytyksen jälkeistä masennusta ja psykoosia folk-horroriin ja kauhutaruihin ikimetsän hengistä.

Yön lapsi nojaa ensi kädessä Seidi Haarlan täysillä tulkitsemaan Saga-äitiin, jonka roolityö jättää Harry Potter -tähti Rupert Grintin tyystin sivuhenkilöksi. Sivurooleissa nähdään Pirkko Saisio Sagan äitinä sekä Pamela Tola Taru-siskona.

Kansainvälisenä yhteistuotantona tehty ja liki 5,5 miljoonan euron budjetilla tuotettu elokuva ei toimi oikeastaan millään tasolla. Huti mikä huti.