Harry Potter ja Feeniksin kilta
M. Pajulahti, Ma, 16/07/2007 - 00:00

Elokuva
Tylypahkaan palataan viidettä kertaa uusimmassa Potter-seikkailussa Feeniksin kilta. Tällä kertaa ohjaajana on häärinyt David Yates, jonka vastuulla on myös sarjan tuleva kuudes osa. Varmasti tässä vaiheessa tärkeimmät hahmot ja saagan juoni on tullut tutuksi kaikille. Sen varaan elokuvassa on pitkälti laskettukin. Varsin massiiviseksi kasvaneesta henkilögalleriasta esitellään ainoastaan uusimmat tärkeät tulokkaat. Kaikki muu jätetään sen varaan, että katsojat tietävät taustat ja ovat nähneet vähintään kaikki aiemmat elokuvat. Muussa tapauksessa saattaa olla aika hukassa, eikä seikkailusta saa paljoakaan irti.

Massiivisen romaanin sovittaminen aineksiinsa nähden suhteellisen lyhyeksi elokuvaksi on onnistunut yllättävän hyvin. Tai ainakin paremmin kuin sarjan kaksi edellistä osaa. Oikeastaan Feeniksin kilta toimii elokuvana jopa kirjaa paremmin, sillä esimerkiksi tylsät taikaministeriön poliittiset selkkaukset on karsittu mahdollisimman vähiin. Vastaavasti viihteellisempiä osuuksia ja draamallisempaa ainesta on korostettu onnistuneesti. Uusin Potter onkin selkeästi hidastempoisin sarjassa ilmestyneistä elokuvista. Tapahtumille on annettu enemmän aikaa, eikä kolmannen osan pikajuna-fiilistä pääse syntymään. Yates on onnistunut viemään kerronnan lähemmäs sitä, mitä se oli kahden ensimmäisen Chris Columbuksen ohjaaman elokuvan aikoihin.

Valitettavasti ongelmiltakaan ei vältytä. Ensinnäkin useat sivuhenkilöt käyvät lähinnä näyttämässä pärstänsä yhdessä lyhyessä kohtauksessa, jonka jälkeen heidät unohdetaan kokonaan. Näin käy esimerkiksi Harryn (Daniel Radcliffe) entisen opiskeluvihollisen, Malfoyn (Tom Felton), kohdalla. Pahis tuntuu täysin turhalta rivihahmolta, jota kukaan ei enää muista. Toinen suuri harmi on Suomessakin vierailleen Chon (Katie Leung) todella vähäiseksi jäävä rooli elokuvassa, vaikka Harryn elämässä tytöllä on paljon suurempi alue vallassaan. Nuori velhopariskunta kokee ensisuudelman, mutta sen enempää ei heidän suhteeseensa keskitytä. Sen sijaan Harryn uusi ystävä Luna Lovekiva (Evanna Lynch) saa mukavasti valkokangasaikaa, mikä on loistojuttu, sillä tyttö on harvinaisen valloittava persoona lievässä tärähtäneisyydessään.

Toiseksi ongelmaksi voisi listata juonikuvioiden hätäisyyden. Kun kirjassa tapahtumat etenivät hitaasti ja antoivat lukijalle aikaa sisäistää tapahtumien suunnan kehityksen, käyttää elokuva ns. kahden kohtauksen taktiikkaa; yksi lyhyt kohtaus asian esittelyyn, ja toinen myöhemmin saman asian muuttumiseen käännekohdaksi. Sama ratkaisuhan vaivasi jo kahta aiempaa osaa, mutta onneksi tällä kertaa asia ei jää vaivaamaan niin pahasti. Tästä on kiittäminen sitä jo mainittua hitaampaa kerrontatyyliä. Kuvioiltaan Feeniksin kilta toistaa melko pitkälle edellisten osien kaavaa, mikä saattaa alkaa jo hieman kyllästyttää.

Sarjan edetessä alkaa kiinnittämään enemmän huomiota myös näyttelijöiden suorituksiin. Vuorosanat ovat laatutavaraa J.K. Rowlingin ja käsikirjoittaja Michael Goldenbergin kynästä, mutta paikoin etenkin pääosien esittäjät tuntuvat lausuvan niitä hieman amatöörityyliin. Sen sijaan Imelda Staunton vetää pisteet kotiin Dolores Pimentona. Ralph Fiennes Voldemortinakaan ei tunnu enää yhtä pelottavalta kuin aiemmassa osassa. Pimeyden lordin kanssa tekisi mieli tehdä jopa lähempää tuttavuutta. Myöskin Feeniksin kilta -järjestön jäsenet Sirius Musta (Gary Oldman) etunenässään jäävät melko laimeiksi, mikä on toisaalta hyvä, sillä tyypit tuntuvat kaikin puolin tylsiltä hyvistä näyttelijöistä huolimatta.

Kuten aiemmissakin teoksissa, myös tässä marssitetaan kankaalle uusia taikamaailman olentoja. Thestralit ja Hagridin (Robbie Coltrane) vuoristosta raahaama velipuoli-jättiläinen Ruaah näyttävät hienoilta, joskin pimeään metsään sijoittuvat kohtaukset Ruaahin kanssa saavat vähä-älyisen jätin näyttämään ihonvärinsä vuoksi normaalia maastoutuneemmalta.

Yhteenveto
Onnistuneen draamallisuutensa vuoksi Harry Potter ja Feeniksin kilta nousee yhdeksi parhaimmista Potter-elokuvista. Ongelmista huolimatta kokonaisuus on hyvä ja tyydyttänee kyllä velhopojan suurta fanikuntaa. Perheen nuoremmille elokuvakokemus saattaa olla aivan liian pelottava, mutta siitä huolimatta kunnollista jännitystä ei paljon ole tarjolla. Hyvästä huumorista nauttien tämän parissa viihtyvät kyllä aikuisetkin. Pottermania kun ei enää tunne ikärajoja.

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On
Kuvagalleria: 


Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016