Elokuva

Suuri yleisö tuntee Kuka kolkuttaa ovelleni? -elokuvan Martin Scorsesen uran avauksena - mainiona debyyttielokuvana. Kuka kolkuttaa ovelleni? ei ole mikään tavallinen suuren luokan Hollywood-tuotanto. Se on kotiläksystä teatterilevitykseen jalostettu hengentuotos, joka on melko erikoinen tapaus. Mustavalkoinen elokuva, Harvey Keitelin pääosa ja nuori ohjaajanero ovat lyömätön yhdistelmä.

Monien debyyttiohjausten tavoin elokuva sisältää kokeellisia elementtejä: nopeita leikkauksia, tiukkoja lähikuvia ja outoja kamerakulmia. Myös dialogi on osittain melko kokeellista. Kyse ei ole kuitenkaan enää pelkästä oppilasprojektista tai päättötyöstä. Matkan varrella pienenä puuhasteluna alkanut pätkä on paisunut täysimittaisen elokuvan mittoihin. Vaikutteet Bergmanin ja Fellinin tuotantoon ovat selviä niille, jotka ovat edellämainittujen ohjaajien tuotoksia nähneet. Scorsesesta voidaankin sanoa, että hän on kyltymätön leffafriikki. Häntä voidaan pitää myös eräänlaisena Quentin Tarantinon oppi-isänä. Elokuvan, ja etenkin Scorsesen kommentit siitä, katsomalla selviää miten tämä ilmenee.

Leffan tähtinä loistavat nuori Harvey Keitel ja lumoava Zina Bethune. Keitelin roolihahmo J.R. on työtön ja rujo katujen kasvatti. Hän kohtaa varreltaan hennon, yliopiston käyneen tytön ja rakastuu tähän välittömästi. Unelmaparille tulee kuitenkin erimielisyyksiä ja he päätyvät eroon. Kuka kolkuttaa ovelleni? alkaa asetelmasta, jossa J.R. muistelee menneitä aikoja ja yrittää ystäviensä avulla jättää ne taakseen. Samalla hän yrittää myös selvittää sitä, millainen on hänen maailmansa ja miksi hän joutui tyttönsä jättämäksi. Mutta ei voi asialle mitään - maailma on jo nielaissut hänet.

Scorsesen debyytti on tehty monessa osassa ja se kävi läpi myös useita nimivaihtoehtoja (mm. Bring on the Dancing Girls ja I Call First).. Tuotantoa ajettiin läpi siihen saakka kun rahat loppuivat ja töitä jatkettiin taas kun saatiin - monet muutkin ohjaajat ovat joutuneet tyytymään samanlaisiin menettelytapoihin uransa alkutaipaleilla.

Kuka kolkuttaa ovelleni? on erittäin mielenkiintoinen tapaus. Harvoin suuri yleisö pääsee osaksi ohjaajalegendojen ensimmäisiä tuotoksia muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta (esimerkkinä mainittakoot Suomessakin julkaistu George Lucasin THX-1138). On myös kiinnostavaa nähdä millaiseen roolisuoritukseen Keitel kykeni suhteellisen nuorella iällä. Leffa on paikka paikoin hieman katkonainen edellä mainitun tuotantotavan takia, mutta Scorsesen ohjaustöistä kiinnostuneille tuotos on kuitenkin pakollinen katseltava ja varmasti myös opettavainen kokemus elokuvan tekemisestä.

Kuva

Roskaisen, mustavalkoisen kuvan laatu ei paljoa päätä huimaa. Positiivista on kuitenkin, että elokuva esitetään anamorfisena 1.85:1-kuvasuhteella.

Ääni

Julkaisusta löytyy alkuperäinen monoraita, joka ajaa asiansa, ei muuta. Ääni on perustavaraa, eikä sitä voi liioin haukkua tai kiitellä.

Lisämateriaali

DVD-julkaisu pitää sisällään Martin Scorsesen ja apulaisohjaaja Mardik Martinin kommenttiraidan. Kommenttiraita on kuitenkin vain tiettyjen kohtausten päällä jättäen muut kohtaukset toistamatta, joten noin 86-minuuttinen elokuva lyhenee 42-minuuttiseksi.

Mukana on myös From the classroom to the streets: the Making of "Who's knocking at my door?" -dokumentti, jossa apulaisohjaaja Mardik Martin kertoo elokuvan tekemisestä ja sen syntyvaiheista.

Yhteenveto

Scorsesen uran avaus on vähintäänkin erikoinen, mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen. Keitel ja Bethune loistavat pääosissa. Vaikutteet Felliniin ja Bergmaniin näkyvät selvästi. Scorsese on kuitenkin löytänyt hienoja tapoja kuvata kaupunkinäkymiä ja etenkin rakastunutta nuorta paria.

Lue myös muut Scorsese Collection -boksin elokuvien arvostelut:

Alice ei asu enää täällä

Illasta aamuun