Elokuva
Kun India Stoker (Mia Wasikowska) täytti 18-vuotta, hänen isänsä Richard (Dermot Mulroney) kuoli tapaturmaisesti. Hautajaisiin saapuu surevaa leskeä Evelyniä (Nicole Kidman) ja Indiaa lohduttamaan Charlie-setä (Matthew Goode), isä-Richardin vetovoimainen veli, jonka olemassaolosta Indialla ei ole ollut ikinä aavistustakaan. Pikkuhiljaa Charlie lähestyy sekä Indiaa, että tämän äitiä ja tulevaisuus varakkaalle perheelle näyttää jälleen valoisalta, mutta samaan aikaan ihmisiä alkaa oudosti kadota niin Stokereiden suurelta tilalta, kuin lähikaupungistakin.

Oldboylla (2003) maailmanlaajuisen huomion saaneen etelä-korealaisen ohjaajan Chan-Wook Parkin ensimmäinen englanninkielinen elokuva Stoker on teknisesti kekseliäs ja genremääritelmiä vastaan kiukkuisesti kamppaileva trilleri, joka loppujen lopuksi ei täysin lunasta sille asetettuja odotuksia. Lavastus- ja valaistustaiteellisesti Stoker on pikkutarkkaa työtä, jokaisen kuvan voisi irrottaa kokonaisuudesta ja ripustaa seinälle, mutta kokonaisuus horjuu uskottavan ja naurettavan välimaastossa.

Valojen, värien ja varjojen käyttö on innovatiivista, mutta Chung-Hoon Chungin kameratyöskentely jatkuvine ajoineen ja totuttua rikkovine kompositioineen vievät suuren osan huomiosta taustalla kulkevasta ja loppujen lopuksi hyvinkin yksinkertaisesta tarinasta enemmän tai vähemmän oudosta perheestä, jonka on kirjoittanut parhaiten lupaavasti alkaneesta, mutta lopulta itseään jalkaan ampuneesta tv-sarjasta Pako (Prison Break, 2005-2009) tunnettu näyttelijä Wentworth Miller.

Tarinan taustalla on vahvasti nähtävissä Alfred Hitchcockin vaikutus ja varsinkin tämän elokuva Epäilyksen varjo (Shadow of a Doubt, 1943), jonka myös Miller on auliisti myöntänyt. Samaten pahasti rikkinäisistä persoonista koostuvan perheen edesottamuksista kertovan, kauhuelokuvienkin konventioita lähestyvä Stoker muistuttaa jollain tasolla David Cronenbergin A History of Violencea (2005), joka niin ikään pähkäili metatasolla väkivaltaisuuden ja psykoottisen käyttäytymisen periytymistä ja kulkemista suvussa.

Parkilla on myös editointipöydässä ollut oma sanottavansa. Muutaman freimin mittaiset pysäytyskuvat saavat useaan otteeseen pähkäilemään toistoon käytetyn laitteen toimivuutta ja varsinkin kameraliikkeiden laskelmoidut radat ja niiden täydellinen läpivieminen aasta beehen ja ceehen tekevät hulluuttaan hiljaa hiipimällä nostavasta jännäristä paikoin tekotaiteellista katsottavaa. Samaa vaikutelmaa lisää Parkin yliaktiivinen äänimaailma ja Clint Mansellin alleviivaava musiikki.

Tim Burtonin Liisa ihmemaassa -elokuvassa (2010) itsensä tähtitaivaalle nostanut Mia Wasikowska jatkaa vahvojen rooliensa sarjaa. India on kiehtova yhdistelmä herkkää pikkutyttöä ja naiseksi kasvamisen hormoonimyrskyssä sokeana raivoavaa nuorta aikuista, joka ei itsekään kykene ymmärtämään minne suuntaan on menossa. Zack Snyderin loistavasta Watchmenista (2009) muistettava Matthew Goode maalaa onnistuneen muotokuvan salaperäisestä ja vaaraa henkivästä muukalaisesta, jonka vetovoimaa ei kukaan kykene vastustamaan. Dermot Mulroney piipahtaa iskä-Richardina kuvissa muutamassa takaumassa. Nicole Kidman tekee sitä vastoin varsin rutinoidun roolityön tasapainottomana Evelyninä. Sivurooleissa nähdään lisäksi Jacki Weaver Stokerieiden suvun Gin-tätinä, Alden Ehrenreich ja Lucas Till Indian koulukavereina sekä Ralph Brown sheriffi Howardina.

Tekniikka
Julkaisu on kaikin puolin laadukas esitys. Digitaalisesti kuvattu elokuva on siirtynyt levylle upeasti ja varsinkin Stokerin täysin omaa elämäänsä elävä äänimaailma miljoonine detaljeineen kuulostaa upealta.

Lisämateriaali
Viiteen osaan jaettu Making Of -kooste on peruspullaa, kuten ovat myös Poistetut kohtaukset ja elokuvan traileri.

Yhteenveto
Mielenkiintoinen ja silmiä hivelevän kaunis elokuva pitää katselulaitteen ääressä koko kestonsa, mutta viimeisen roiskeen levitessä maisemaan, sen vaikutus alkaa haihtua mielestä.