Kun korkeimmille vallan portaillekin lonkeronsa ulottanut ryhmä cyberkonnia erehtyy huijaamaan kiltin eläkeläisen Eloise Parkerin (Phylicia Rashad) koko omaisuuden ajaen tämän epätoivoiseen ratkaisuun, päättää Parkerin tilan vuokralainen, symbolisesti mehiläisiä kasvattava, entinen Beekepers-kommandojoukon ykkösnyrkki Adam Clay (Jason Statham) korjata vääryydet kerralla kuntoon.

Kuinkakohan useasti on elokuvien perusjuonena ollut vaarallisen työnsä jättänyt erikoismies, joka joutuu vielä kerran palaamaan taistelutantereelle pistämään suuren sakin kunnottomia konnia kerralla kylmäksi? Kymmenien b-leffojen ohella samaa alkupamausta ovat hyötykäyttäneet myös leffaliigan kovemmatkin pelurit kuten ohjaaja Antoine Fuqua kolmessa Denzel Washingtonin tähdittämässä tiukassa The Equalizer -elokuvassa (The Equalizer - Oikeuden puolustaja (2014), The Equalizer 2 (2018) ja Equalizer 3: The Final Chapter, 2023)).

Noh, kuinka vaan, tällaisesta lähtökohdasta starttaa myös toimintaveteraani David Ayerin (Poliisit (2012), Sabotage, Fury (molemmat 2014) ja Suicide Squad (2016)) ohjaama ja Kurt Wimmerin kirjoittama kovaotteinen toimintakuva The Beekeeper. Hömelöstä premissistään huolimatta Ayerin energisesti ohjaama actionjyristely onnistuu viihdyttämään, josta kiitos tinkimättömän väkivaltaisille yhteenotoille sekä suvereenin päätähtensä The Stathin stoalaisen jykevälle ja tappamisen monin eri tavoin taitavalle sankarille. Dialogi käyttää useampaankin otteeseen mehiläispesän elämää ja hierarkiaa metaforina vallitsevaan tilanteeseen, sijoitellen lajityypin vaatimusten mukaan sopiviin väleihin myös napakoita yksrivisiä Stathamin kuittailtaviksi

Ja jos joku teknofiili katsoja ihmettelee kulissifirma United Data Groupin käyttämää vanhentunutta tekniikkaa, se johtuu siitä, että alkuperäisessä tarinassa tapahtuma-aika sijoittui vuosituhannen alkuun ja kun tuotanto oli jo ehtinyt alkaa ennen tarinan päivitystä, suhteellisen vaatimaton 34 miljoonan dollarin budjetti ei enää mahdollistanut kaluston nykyaikaistamista. Moisella detaljilla ei tietenkään ole minkään valtakunnan merkitystä, sillä The Beekeeperiin lipun lunastanut menee katsomaan terhakkaa turpaanvetoa, ei lavastuksellisia ratkaisuja. Pohjimmiltaan The Beekeeper on äärimmäisen yksikertainen vigilanttifilkka, jonka tekijät ovat laskeneetkin ihan oikein siinä, että katsojan kuuluukin juhlia heikoimmille pahaa tekevien valkokaulusroistojen karuja kohtaloita.

Jason Statham ei sen enempää esittele itsestään uusia puolia, vaan ampuu, hakkaa ja potkii yhtä tehokkaasti kuin aina, eikä rooli sen enempää vaadikaan. Josh Hutcherson on rikollisten liskomainen pääjehu Derek Danforth ja Jemma Redgrave tämän suojeleva, vallan huipulla oleva äiti. Kolkon lopun kokevan Phylicia Rashadin FBI:ssa työskentelevää Verona-tytärtä esittää Emmy Raver-Lampman, tämän kollega Wileyta Bobby Naderi ja agentuurin pomoa Priggia Don Gilet. David Witts on Danforthin raukkamainen vasalli Garrett, aina laatua tuottava Jeremy Irons naruja taustalla vetelevä entinen CIA-pomo Wallace Westwyld ja Minnie Driver tämän paikan perinyt Janet Harward. Taylor James on jo parodian rajoja hipova, nololla aksentilla mölisevä  palkkasoturi Lazarus, joka himoitsee Clayn päätä vadille uransa huipennukseksi.

The Beekeeper on juurikin sitä, mitä odotti: Tylyä turpaanmättöä, veristä väkivaltaa ja irtaimiston surutonta hävitystä. Kyllä maailma tarvitsee yhä tällaisiakin elokuvia..