Ihmiset ja nuket elävät näennäisessä sovussa Los Angelesissa, tosin pehmeät pörröt ovat Homo Sapiensiin verrattuna toisen luokan kansalaisia. Kun entinen nukkepoliisi, nykyinen yksitysietsivä Phil Philips (Bill Barretta) saa asiakkaakseen kohtalokkaan naisen, Sandran (Dorien Davies), tämä imaistaan keskelle sarjamurhamysteeriä, jossa joku alkaa harventaa 1990-luvulla suurta suosiota nauttineen tv-sarjan The Happytime Gang entisiä nukkejäseniä, joista yksi uhreiksi joutuneista on Philin velipoika Larry (Victor Yerrid). Philin harmiksi juttuun sekaantuu myös tämän entinen partneri, rääväsuinen ja kiukkuinen ihmisetsivä Connie Edwards (Melissa McCarthy).

Legendaaristen Muppettien luojan, nukketaikuri Jim Hensonin poika, Brian Henson, on kasvanut alalle pehmolelujen keskellä. Muppetteja ja monia muitakin lastenohjelmia ohjannut ja tuottanut Henson Junior ottaa välimatkaa koko perheen pehmoista huumoria tulvineista esityksistä, ja lataa pöytään ronskin ja räävin shown, jonka lähin verrokki lienee Peter Jacksonin umpihullu ja röyhkeydessään ylittämätön Muppettipastissi Meet The Feebles (1989). Samaa sekoitusta on toki tehty senkin jälkeen, joista ainakin Seth MacFarlanen hillittömät Tedit (2012 ja 2015) löysivät hyvin yleisönsä.

The Happytime Murders ottaa suuntaviivat vanhoista noir-elokuvista, joissa narraation yleensä hoitaa nukkavieru yksityisetsivä, joka kommentoi maailmanmenoa lakoonisin sutkauksin. Niin tässäkin tapauksessa, mutta jollain oudolla tasolla pastissi toimii ja vie juonta ihka oikein jännärin lailla eteenpäin, riippumatta siitä, että suurin osa pelureista on enemmän tai vähemmän sokeriaddiktiosta ja perversioista kärsiviä puppetteja. Paino onkin enemmän monimutkaisessa jännäritarinassa kuin komediassa, vaikka mukaan mahtuu useampikin napakka yksrivinen ja yletön määrä kiroilua ja alatyylista suunsoittoa. Kaiken väkivallan, alapäähuumorin, kiroilun ja seksin keskellä kulkee Todd Bergerin ja Dee Austin Robertsonin käsikirjoittamana myös arvokkaita ajatuksia erilaisuuden kunnioittamisesta ja rauhanomaisen yhteiselon tärkeydestä.

Melissa McCarthy on oma hauska itsensä törkyturpaisena Edwardsina, jonka sylkemät insultit hekottavat muutamaankin kertaan. Myös Bill Barretta, tai siis hänen äänensä, on kuin luotu kadun varjoiset puolet tuntevaksi salakytäksi. Ihmisnäyttelijöinä nähdään myös Maya Rudolph Philipsin sihteerinä Bubblesina, Elizabeth Banks entisenä tyttöystävänä Jennyna, Joel McHale FBI:n nuivana agentti Campbellina ja Leslie David Baker luutnantti Banningina. Pupeteille äänensä antavat mm. Kevin Clash, Drew Massey sekä ohjaaja Henson, joka karjuu kiimaisen ravun roolissa.

Ihan viihdyttävä ja helposti katsottava kuriositeettikuva, jonka meillä sille lätkäisty ikäraja (9/12) on suoraan sanoen liian alhainen. Lopputekstit kannattaa myös odottaa, sillä niiden aikana tekijät paljastavat muutamankin kikan, miten ihmisten ja nukkien yhteiset kohtaukset tehtiin.