Pyhäinpäivä 1947. Eläkkeelle Venetsiaan vetäytynyt belgialainen mestarietsivä Hercule Poirot (Kenneth Branagh) osallistuu vastoin tahtoaan vanhan ystävänsä Ariadne Oliverin (Tina Fey) pyynnöstä spiritistiseen istuntoon ja tulee saman tien tempaistuksi keskelle monimutkaista murhavyyhtiä. Logiikkaan luottava Poirot on varma, ettei veriteon takana ole mitään yliluonnollista, mutta todisteet viittavat vahvasti henkimaailman olevan yksi varteenotettava epäilty.

Kenneth Branaghin kolmas Agatha Christie -sovitus, Venetsian aaveet jatkaa Poirot-filmatisointeja Idän pikajaunan arvoituksen (2017) ja Kuolema Niilillä (2022) jäljillä. Pohjana on Christien Kurpitsajuhla (Hallowe´en Party) vuodelta 1969, jonka on valtavia vapauksia ottaen adaptoinut aikaisempien osien tapaan Michael Green.

Siinä missä Kuolema Niilillä kärsi Armie Hammer-kohun jälkeisistä hätäleikkauksista, Venetsian aaveet on vahvempi esitys, joka hakee perinteiseen murhamysteeriin tehoja myös goottilaisesta kauhukuvastosta. Tutkiessaan ja tulkitessaan rikosnäyttämöä Poirot joutuu kohtaamaan myös omat demoninsa, jotka tuovat tarinaan oman, melankolisen mausteensa. Nokkela on myös tekijöiden tapa antaa katsojalle tilaisuus astua Poirotin kenkiin, sillä detaljit ja vihjeet rikoksen ratkaisuksi ovat kyllä esillä, mutta kätketty näkyville paikoille. Finaali taas seuraa tuttua kaavaa Poirotin kootessa kaikki epäillyt samaan tilaan selittäessään rikoksen auki.

Teknisesti Venetsian aaveet on taitavaa työtä: Haris Zambarloukosin hallitusti liikkuva kamera nostaa tapahtumapaikan, traagisen menneisyyden omaavan, hyisen kolkon palazzon yhdeksi roolihahmoista tiputellen joukkoon muutamankin hyppyshokin.

Kuten ennenkin, tyylillä Poirotinsa tulkitseva Branagh on kiinnittänyt sivuilleen joukon taitavia näyttelijöitä, kuten paremmin komediennena tunnettu Tina Fey, tuore Oscar-voittaja Michelle Yeoh, Camille Cottin, isää ja poikaa jo Branaghin Belfastissa (2022) esittäneet Jamie Dornan ja Jude Hill sekä Kelly Reilly.

Tyylillä tuotettu horrosmysteeri ei täysin nivoudu toimivaksi kokonaisuudeksi, vaikka Venetsian aaveiden parissa viihtyykin koko sen tarjoaman ajan.