Elokuva
Seittisankari Hämähäkkimiehen kohuttu ja odotettu valkokangasdebyytti tapahtui vuonna 2002. Aikaisempaankin julkaisuaikaan olisi kyetty, mutta elokuva joutui, monien muiden leffojen tapaan, hyllylle 9/11 terrori-iskujen johdosta.Kun Spider-Man lopulta pääsi elokuvateatteriin, rikkoi se ennätyksiä ja odotuksia moninkertaisesti. Hämähäkkimies oli ja on yhä yksi kaikkien aikojen suosituimmista (ainakin rahassa mitattuna) sarjakuvafilmatisoinneista. Elokuvan ohjaajalle (Sam Raimi) oli asetettu hirveät paineet fanien ja tuotantoyhtiön suunnalta, mutta hän kesti ne tuottaen monille elokuvan kanssa tekemisissä oleville tahoille entistä paksummat lompakot. Hämähäkkimies oli ja on edelleenkin sarjakuvaesikuvansa näköinen viihde-elokuva. Myös itse sarjakuvan luojat Stan Lee ja Steven Ditko olivat enemmän kuin tyytyväisiä elokuvan menestyksestä.

Leffa keskittyy siihen, miten Peter Parkerista (Tobey Maguire) tuli Hämähäkkimies. Luokkaretkellä radioaktiivisen hämähäkin pureman johdosta hämähäkin "voimat" saava opiskelijapoika ei aluksi ymmärrä mihin hän voimiaan käyttäisi tai miksi hän yleensä ne sai käyttöönsä. Kaikki nämä voimat, eikä hän edes uskalla pyytää naapurin kaunista, punatukkaista Mary Jane Watsonia (Kirsten Dunst) treffeille.

Ensimmäiseksi vastustajakseen Hämähäkkimies saa puolivahingossa Vihreän Menninkäisen (eng. Green Goblin). Menninkäisen naamarin takaa paljastuu, niin ikään kehittämiensä kemikaalien avulla mielipuoleksi muuttunut, multimiljonääri ja Oscorp-yhtiön perustaja Norman Osborn (Willem Dafoe). Kuvioihin sotketaan hieman kolmiodraaman elementtejä kun Norman Osbornin poika, Harry Osborn (James Franco), joka on Peterin paras ystävä, kiinnostuu MJ Watsonista.

Raimi on haalinut pienempiin rooleihin hyviä kasvoja. Daily Buglen hyperaktiivisena päätoimittajana, J. Jonah Jamesonina häärii muun muassa Kylmä Rinki (engl. Oz) -sarjasta tuttu J.K. Simmons. Tärkeissä rooleissa ovat myös Rosemary Harris (täti May) ja Cliff Robertson (setä Ben).

Todella viihdyttävän paketin on koko työryhmä saanut Hämähäkkimiehestä aikaan. Toimintaa, jonka väliin sijoitetut tarkoitukselliset "hengähdystauot" tuntuvat kuitenkin todella hitailta kaiken sen toiminnan keskellä. Pitäähän sitä draamaa tietenkin rakentaa, mutta kansa haluaa seittiä seinille, konnat ketoon ja vorot lyhtypylvääseen roikkumaan kunnes virkavalta korjaa parempaan talteen. Tietokone-efektit ovat ok-luokkaa, mutta tekniikan kehittyessä todella kovaa vauhtia, näyttävät nekin jo aikansa eläneiltä. Hyvä paketti päältä kaunis - mitään syvällisempää ei tästä elokuvasta löydä edes sitä etsivä ja hyvä niin.

Kuva

Hämähäkkimiehen seikkailuja voi dvd-julkaisussa seurata 1,85:1 kuvasuhteessa ja vieläpä anamorfisena. Kuva on muuten erittäin loistelias, mutta pientä kohinaa esiintyy muutamassa kohtauksessa.

Ääni

DTS-raitaa kaipaaville Hämähäkkimies tuottaa pettymyksen. Kukapa sitä kuitenkaan kaipaisi, sillä Dolby Digital 5.1 -ääniraita on kaiken kaikkiaan laadukasta kuunneltavaa. Raimin hovisäveltäjän viitan kannettavakseen saanut Danny Elfman onnistuu jälleen kerran nostamaan elokuvan tunnelmaa loistavalla scorellaan.

Lisämateriaali

Koska kyseessä on yhden levyn julkaisu, ovat myös extrat sen mukaiset. Kommenttiraidat kompensoivat mukavasti erilaisten dokumenttien puutetta, joskaan eivät täysin kata ekstranälkäisen elokuvaystävän vaatimuksia.

Levyltä löytyy kaksi kommenttiraitaa, joista toisella (Filmmakers & Cast) ääneen pääsevät Sam Raimi, apulaistuottaja Grant Curtis, tuottaja Laura Ziskin ja näyttelijätär Kirsten Dunst. Neiti Dunstin kommentteja elokuvasta olisi kuunnellut mielellään enemmänkin, sillä tämä ei paljoa suutaan aukaise kommenttiraidan aikana. Toisen kommenttiraidan tähtinä ovatkin sitten efektivelhot (Visual Effects Designer & Crew) John Dykstra, Scott Stokdyk ja Anthony LaMolinara.

Spider-Sense -toiminto toimii siten, että elokuvaa katsoessaan ruutuun pamahtaa silloin tällöin Hämis-ikoni ja tuolloin kaukosäätimen Enter-nappia painamalla pääsee sukeltamaan mielenkiintoisten web-i-sode -koosteiden pariin.

"Weaving the Web" Pop-Up Factoids -toiminto on puolestaan eräänlainen tekstikommenttiraita. Elokuvan katselun aikana ruudulle ponnahtaa tekstiruutuja, joissa kerrotaan erinäisiä faktoja elokuvasta ja sarjakuvasta,  sekä luonnollisesti niiden tekemisestä.
 
Staattisia tekstiruutuja Daily Buglen sivuilta tarjoilee Character Files, jossa tarjoillaan elokuvan kuudesta tähdestä (Maguire, Dunst, Dafoe, Simmons, Rosemary Harris ja Cliff Robertson) lyhyet filmo -ja biografiat.

Marketing Campaing -otsakkeen alta löytyy kaikenlaista turhaa härpäkettä kuten esimerkiksi 10 Hämähäkkimies-leffan tv-spottia. Mukaan on ahdettu myös 4 traileria (Spider-Man, Mr. Deeds, Men in Black II ja Stan Lee's Mutants, Monsters & Marvels). Samaisesta markkinointikampanja -osiosta voi löytää myös kaksi piristävää musiikkivideota, joista toinen on Sum 41-yhtyeen video What we're all about. Videolla vierailee muuten Slayer-yhtyeen Terry King vinkauttamassa pienen soolon. Toinen musiikkivideo on lähestulkoon isänmaallinen Hero, jonka veisaa Chad Kroeger yhdessä Josey Scottin kanssa.

Dvd-Rom -osiolle ei ole toiveita päästä ilman tietokonetta ja dvd-asemaa. Sieltä voi etsivä kuitenkin löytää mahdollisuuden äänittää oma kommenttiraita. Lisäksi mukana on comic/feature comparison -vertailu, jossa tosiaan pureudutaan elokuvan ja sarjakuvan eroihin ja samankaltaisuuteen.

Yhteenveto
Hämähäkkimies on sarjakuvaesikuvansa näköinen viihdepläjäys, joka on saanut arvoisensa kohtelun fanipoikien lisäksi myös suuren yleisön keskuudessa. Sam Raimi on osoittanut hyvää tyylitajua ja kerännyt myös kunnioitusta osatessaan irroittautua genresidoksista. Elokuva on kuitenkin pelkästään viihdettä, tietokonetehosteilla kikkailua, supersankari vastaan muu maailma -teemalla höystettyä huttua. Hämis-fanina tätä osaa arvostaa, mutta kyse ei ole mistään muusta.

Spider-Man - Hämähäkkimies 2 -arvostelu.