Samaan aikaan, kun tohtori Kelson (Ralph Fiennes) saa hataran yhteyden infektoituneiden johtajaan, Alfa Samsoniin (Chi Lewis-Perry), Sir Lord Jimmy Crystalin (Jack O´Connell) psykokultin pelastamaksi päätynyt nuori Spike (Alfie Williams) saa huomata, että maailmassa on pahempiakin hirviöitä kuin sairastuneet pedoiksi hetkessä muuttavaan epidemiaan sairastuneet. Kun selviytyneiden tiet lopulta kohtaavat Luutemppelissä, pelissä on kaikkien tulevaisuus.

Nia DaCostan (Candyman (2021), The Marvels (2023)) ohjaama 28 vuotta myöhemmin: Luutemppeli on neljäs osa (28 päivää myöhemmin (2002), 28 viikkoa myöhemmin (2007)) Alex Garlandin luomaa apokalyptistä selviytymistarinaa ja jatkaa siitä, mihin originaalinkin ohjanneen Danny Boylen 28 vuotta myöhemmin (2025) päättyi. Samalla kun DaCosta jatkaa keskushenkilöiden tarinaa, Luutemppeli vie äärimmäisen julman ja väkivaltaisen survivaalin uuteen suuntaan, jossa ihmiskunnalla voi vielä olla mahdollisuus, jos he eivät sitä itse tuhoa.

Garlandin käsikirjoitus kasvaa lohduttomaksi madonluvuksi maailman tilasta, jonka kaikkien kauheuksien taustalla kulkee syvempi, ja omalla tavallaan koskettavasti lohdullisempikin sanoma. Viimeinen kohtaus yhdistää Luutemppelin kiinteästi saagan aloitukseen 28 päivää myöhemmin ja avaa uuden luvun jo vahvistetulle viidennelle elokuvalle. Siinä missä Dacosta tekee tyystin omaa elokuvaansa eikä yritä kopioida Boylen tyyliä, saman tekee myös pääkuvaaja Sean Bobbitt, jonka instrumentti luo vähintään yhtä tehokasta jälkeä kuin edellisen elokuvan taltioinut Boylen luottokumppani Anthony Dod Mantle. Elokuvan hyytävästä scoresta vastaa Oscar-palkittu (Joker, 2020) Hildur Guðnadóttir, joka on ottanut paikkansa vuonna 2018 edesmenneen maanmiehensä Jóhann Jóhannssonin mantteliperijänä yhtenä suikupolvensa parhaana elokuvamusiikin säveltäjänä.

Ralph Fienness tekee yhden loistavan uransa vaikuttavimmista roolitöistään tohtori Ian Kelsonina, Duran Durania ja Iron maidenia kuuntelevana tiedemiehenä joka haluaa kunnioittaa kuolleita, mutta löytää myös parannuskeinon. Vähintään yhtä hyvä on myös jo Sinnersissä (2025) vakuuttanut Jack O´Connell sadistista kulttiaan johtavana Sir Jimmyna, jonka kieroutunut maailmankatsomus vie kokonaisuuden aivan uusille kauhun tasoille. Hyvää työtä tekevät Alfie Williams ja Chi Lewis-Perry jäävät sovinnolla sivummalle, kuten tekevät myös Erin Kellyman, Emma Laird, Sam Locke ja Connor Newall Jimmy-kultin jäseninä. Kuten Boyle jo ehti paljastamaan, Cillian Murphy palaa ensimmäisestä epidemiasta selviytyneen Jimin rooliin.

Vuosi 2026 on vasta alussa ja taivaanrannassa odottaa satoja elokuvia ensi-iltaansa, mutta jo nyt voi varmuudella sanoa, että 28 vuotta myöhemmin: Luutemppeli tulee sijoittumaan korkealle vuoden parhaita elokuvia listattaessa.