Ollaan vuodessa 1990 Silicon Valleyssa. Kun huonekaluliikkeen omistaja Clark (Chiwetel Ejiofor) katoaa, hänen tapaustaan kummasteleva terapeuttinsa, tohtori Mary Kline (Renate Reinsve), tulee imaistuksi outoon maailmaan.

Internetissä julkaistusta Hobbytown-myymälän kuvasta kasvoi vuosien aikana oma todellisuutensa – meemi, joka on ruokkinut sen nähneiden mielikuvitusta. Arvostettu tuotantotalo A24 tarttui creepypasta-ilmiöön ja rekrytoi sitä jo muutama vuosi sitten muokanneen nuoren Kane Parsonsin työstämään keltaisten seinien tyhjästä tilasta elokuvan. Backrooms on nyt 20-vuotiaan Parsonsin esikoinen, ja se on herättänyt kovasti pöhinää jo reippaasti ennen julkaisuaan. Mutta onko kauhutarina useita todellisuuden tasoja sisältävästä tyhjästä tilasta kokopitkän leffan arvoinen? On ja ei.

Useammallakin tasolla David Lynchin teokset (kuten myös Stephen Kingin Hohdon ja lukuisat found footage -elokuvat) mieleen tuova Backrooms ei välttämättä ole sitä, mitä verenhimoiset horrorhaukat haluavat. Psykedeelinen ekskursio eltaantuneen väriseen mielen ja muistojen labyrnttiin onnistuu silti aika ajoin synnyttämään sen kivan epämiellyttävän tunteen, joista pahat unet syntyvät. Elokuvan psykologiset aspektit avautuvat puolestaan runsaina metaforina.

Tärkein elementti kauhuelokuvissa on tunnelman luominen, ja Backroomsin outo ja mietintämyssyä kutitteleva maailma onkin hetkittäin onnistunut trippi toisiin ulottuvuuksiin. Äänimaailma on keltaisen hallitseman kuvan kaltainen: taustalla sirisevät loisteputket, ja ohjaaja Parsonsin yhdessä Edo Van Breemenin kanssa säveltämä partituuri pitää atmosfäärin alituiseen klaustrofobisena. Backrooms on myös lavastajan unelma ja painajainen, kumpaakin yhtä aikaa.

Päärooleissa vakuuttavaa työtä tekevät Chiwetel Ejiofor Clarkina sekä yksi Skandinavian tämän hetken työllistetyimmistä näyttelijöistä, Renate Reinsve, outoon maailmaan tempaistavana tohtori Klinena. Kuvissa piipahtavat myös Lukita Maxwell, Finn Bennett, Mark Duplass sekä meidän oma Krista Kosonen.

Omanlaisensa vastauksen mysteeriin antavan finaalin jälkeen ainakin yksi asia on varma: vaikka Backrooms on kaukana täydellisestä, katsojan mieli pysyy takahuoneissa vielä pitkään. Ovikin paluuseen jätetään auki.