Los Angelesista Shanghaihin matkalla oleva jumbojetti syöksyy Tyyneenmereen ja hajoaa kolmeen osaan koralliriutalla. Ja aivan kuin pakkolasku ei olisi kouralliselle selviytyneitä jo tarpeeksi, paikalle uiskentelee pian parvi nälkäisiä makohaita.

Renny Harlinin Deep Water on miehen parempaa päätyä vuosiin. Ei likikään mestariteos, mutta rehellisenä b-leffana, joka yhdistää kaksi jännäreiden peruselementtiä – aero- ja selakofobian eli lentopelon ja haikammon – se tarjoaa katsojalle juuri sitä, mitä odottaakin.

Jo kerran aiemminkin haiden kanssa (Deep Blue Sea, 1999) touhunnut Harlin tietää tarkkaan, etteivät eväät tule riittämään originaalin Tappajahain (1975) kanssa kilpailemiseen. Niinpä kannattaa satsata näyttävämpään toimintaan ja runsaampaan goreen, joilla peitetään tarinankerronnan puutteita – ja siinähän Renny Harlin on aina ollut hyvä. Toimintaveteraanilla on yhä silmää tylylle toiminalle: pakkolaskujakso on tehokas, eikä haiden hyökkäyksissäkään ole verta tai irtoraajoja säästelty.

Elokuvan alkuperäistarina juontaa yli kymmenen vuoden taakse, mutta malesialaiskoneen (lento MH370) katoaminen maaliskuussa 2014 lopetti hankkeen kuin seinään. Käsikirjoittajanelikko Pete Bridges, Shayne Armstrong, S.P. Krause ja Damien Power on muokannut juttua uudelleen rankalla kädellä ja samalla ympännyt mukaan kaikki mahdolliset kliseet, joita katastrofijännäreiltä voi yleensä odottaa. Hahmogalleria on täynnä yhden luonteenpiirteen henkilöitä: löytyy mukava lentokapteeni, tämän tunnollinen försti, uhrautuvaa henkilökuntaa ja matkustajia sekä yksi täydellinen mulkero, jonka vastenmielisyys kasvaa sellaisiin mittasuhteisiin, että tyyppi alkaa muuttua jo koomiseksi. Tokihan tälle onkin sitten varattu se groteskein kohtalo. Muutenkin Deep Water onnistuu jokusen kerran yllättämään heittäessään viattomia eväkkäiden haukkapaloiksi.

Kliseiden määrä on siis vakio, mutta Deep Water on tosissaan tehty: se on hyvännäköinen (kameran takana D.J. Stipsen), tiukasti leikattu (saksimassa Geoff Lamb) ja ihan näyttävästi tehostettukin. Ja kun vielä musiikkikin (Fernando Velázquez) toimii vaaditulla tavalla, tuntikolmevarttia menee ilman sen suurempaa tuskaa. Harlinin ura myös jatkuu varsin märissä merkeissä, sillä tulevassa elokuvassa Black Tides John Travolta saa tapella pahapäisten miekkavalaiden kanssa.

Harlinin kanssa jo heikossa The Bricklayerissa (2023) touhunnut Aaron Eckhart on perämies Ben, Molly Belle Wright ja Elijah Tamati nuoret sisarukset Cora ja Finn, Kate Fitzpatrick tomera isoäiti Becky, Richard Crouchley rohkea nuorukainen Matt ja Angus Sampson syntymäikävä Dan. Ben Kingsleyltä lentokapteeni Richin rooli ei ole paljoakaan vaatinut – kunhan nyt on saatu Oscar-voittajan nimi julisteeseen.

Deep Water ei ole mikään erikoisen hyvä elokuva, lähinnä kuin suoratoistoihin työstetyt tusinajännärit, mutta verrattuna siihen, mitä Repe on viime vuosina tehnyt, se on silti askel parempaan.