X-Men: Dark Phoenix
Jussi U. Pellonpää, La, 08/06/2019 - 22:14

Elokuva

Elellään vuotta 1992. Mutanteille turvasataman tarjoavan professori Xavierin (James McAvoy) yksi vahvimmista suojateista, Jean Grey (Sophie Turner), on jo pienenä orpona muuttanut proffan hoteisiin, eikä tiedä vanhempiensa kohtalosta totuutta.
X-menit ovat muutenkin ryhdistäytyneet ja ryntäävät välittömästi presidentiltä pyynnön saatuaan auttamaan tavallisia tallaajia elämää suuremmissa ongelmissa. Ongelmissa, kuten avaruussukkula Endeavourin, jonka laitteisto on kriittisesti hajalla, hätä taivaan kannella. Apujoukoissa mukana oleva Jean saa kuitenkin tapaturmaisesti aimo annoksen kosmista säteilyä, joka paitsi muuttaa tämän aurinkoisen persoonan ultraikäväksi Phoenixiksi, myös antaa tälle mahtavat tuhovoimat, joita tämä ei kaihda käyttää edes kaltaisiaan vastaan. Tilanne eskaloituu nopeasti harmageddonin tasolle, jolloin X-Menien on yhdistettävä voimansa vihollisten kanssa ja käytävä lopulliseen taisteluun, sillä muutkin tahot halajavat universumin valtiaiksi.

X-Men -sarja on ollut koko ajan epätasainen, toisin kuin vaikkapa Marvel-elokuvat, jotka kasvoivat Avengers -elokuvien saagaksi. Onnistumisiksi voidaan lukea Bryan Singerin ohjaamat X-Men 2 (2003) ja X-Men: Days of Future Past (2014), Matthew Vaughnin ohjastama X-Men: First Class (2011) sekä peruskonseptin ulkopuolella loistavasti operoineet, Tim Millerin ohjaama Deadpool (2016) ja David Leitchin käskyttämä Deadpool 2 (2018), sekä listan vaikuttavin veto, James Mangoldin melankolinen mestariteos Logan (2017).

Marvelin X-Men saagassa jo vuodesta 2006 ja elokuvasta X-Men: Viimeinen kohtaaminen käsikirjoittajana ja tuottajana mukana olleen Simon Kinbergin ensimmäisen ohjaussoolon X-Men: Dark Phoenix pitäisi olla ylevä ja mahtava finaali 19 vuotta vanhalle elokuvasarjalle, mutta lopputulos on X-Men: Apocalypsen (2016) kaltainen tyhjänpäiväinen efektielämys, joka ei vie mutanttikronikoita kuin tylsempään suuntaan.

X-Men: Dark Phoenix voisi olla parempi toisella ohjaajalla, mutta Kinbergilla ei piisaa joko omaperäisyys tai kantti, sillä monet avainkohtauksista ratkaistaan jo kaukaa ennakoitavalla tavalla, ilman mitään sen suurempia ambitioita tai uniikkia kädenjälkeä. Se on tehosteiltaan heikoin, tarinaltaan köyhin ja dialogiltaan naurettavin lisä sarjaan. Taivaannrannan takana on toki toivoa, sillä Disney osti X-Menejä tehneen tuotantoyhtiö Foxin ja kuinka ollakaan, Mikkihiiritehtaaseenhan kuuluun tätä nykyä myös mutanttien alkuperäinen kotikin, Mahtava Marvel, joten josko muutaman vuoden päästä luonnonoikut saisivat kokea uudelleensyntymän arvoisellaan tavalla?

Game of Thrones -sarjan Sansa Starkina tähdeksi noussut Sophie Turner jää ohueksi kirjoitetun roolin vangiksi, vaikka kaikkien kataklysmien äidin, Dark Phoenixin pitäisi olla huomattavasti mahtavampi hahmo. X-Men: First Class -elokuvasta asti mukana olleet uuden aikajanan veteraanit James McAvoy, Magneton roolissa Michael Fassbender, Beastina Nicholas Hoult ja Ravenina jälleen nähtävä Jennifer Lawrence vetävät osansa kuten sopimuksen pakottama näyttelijä sen usemmiten tekee, ilman intohimoa ja tunteenpaloa. Muita mutantteja edustavat Tye Sheridan (Cyclops), Kodi Smit-McPhee (Nightcrawler), Evan Peters (Quicksilver) sekä Alexandra Shipp (Storm). Pääpahis Vukina Jessica Chastain on saagan persoonattomin nemesis.

Yhteenveto

X-Men: Dark Phoenix on nolo päätös mukavasti menestyneelle elokuvasarjalle.

Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016