On vuosi 1247 Englannissa. Auttaessaan vanhaa kumppaniaan Little Johnia (Bill Skarsgård) kostoretkellä Robin Hood (Hugh Jackman) haavoittuu vakavasti. Hän saa kuitenkin apua nunna Brigidiltä (Jodie Comer), joka ei tunnista entistä lainsuojatonta. Mutta menneisyys ei jätä ketään rauhaan.

Michael Sarnoskin (Pig (2021), Hiljainen paikka: Päivä yksi (2024)) ohjaama ja kirjoittama The Death of Robin Hood romuttaa rankalla otteella myytit rikkailta köyhille varastavasta Sherwoodin metsän sankarista.

Siinä missä monet elokuvatulkinnat ovat esittäneet Robin Hoodin hyväntekijänä ja sankarina, Sarnoskin Hood on itsekäs ja äärimmäisen julma murhamies, joka ei kaihda naisten eikä lastenkaan tappamista. Teknisestikin Skotlannin upeissa maisemissa kuvattu teos (kameran takana on huippulahjakas Pat Scola) on synkkä ja meditatiivinen tutkielma syyllisyydestä, katumuksesta ja sovituksesta, joita Sarnoskin upea käsikirjoitus analysoi syvällisesti. Ensimmäisen puoliskon äärimmäisestä julmuudesta ja yksityiskohdilla mässilevästä väkivallasta siirrytään miltei taide-elokuvien maailmaan Robinin ja Brigidin käydessä läpi menneisyyttään, joka on haavoittanut julmasti kumpaakin.

Juurikin maanmainiossa Lemmikkietsivät-elokuvassa (2026) pienessä mutta äärimmäisen tärkeässä roolissa nähty Hugh Jackman tekee todella hyvää työtä demoniensa kanssa taistelevana nimihenkilönä. Hänestä löytyy samankaltaista syvyyttä kuin karismaattisen miehen tulkinnassa Wolverinesta James Mangoldin hienossa elokuvassa Logan (2017). Jodie Comer on mystisiä taitoja omaava nunna Brigid ja Bill Skarsgård Little John. Sivuosissa nähdään vielä Noah Jupe, Murray Bartlett ja Faith Delaney.

Kuten maisemakin, Robin Hoodin tarina on kuin ikisumun peittämä yö: melankolinen ja julma, mutta myös omalla tavallaan äärimmäisen kaunis ja koskettava.